Maanantaiaamuna kaikki ei mennytkään ihan putkeen ja matka junalle olikin yksi koko reissun jännittävimmistä episodeista. Lähdimme Kobesta, Ryon kotoa, bussilla kohti juna-asemaa. Matkalla oli yllättävän paljon ruuhkaa, mutta koska Ryo vaikutti hyvin rauhalliselta ajattelin, että ehdimme kyllä junaan hyvin. Myöhemmin tajusin, että japanilaisten yksi luonteenpiirre on olla näyttämättä tunteitaan tiukoissa paikoissa. Saapuessamme lopulta juna-asemalle Ryo ilmoitti, että junaan lähtöön on muuten kolme minuuttia. Juoksuun siis. Pojat juoksivat luonnollisesti minua kovempaa ja hetken jo luulin kadottaneeni heidät ihmisjoukkoon. Olin muutenkin jo aika lailla vakuuttunut siitä, ettemme junaan ehtisi. Junat ovat Japanissa myöhässä äärimmmäisen harvoin, joten sitäkään oli turha toivoa. Näin poikien juoksevan portaita ylös asemalaiturille ja pingoin henkeni edestä heidän perässään. Portaat ylös päästyäni näin ihmeekseni junan olevan vielä laiturilla ja poikien odottavan minua junan ovella. Mutta, mutta, jalkani eivät enää toimineetkaan porrasjuoksun jälkeen ja kaaduin pitkin pituuttani asemalaiturille yrittäessäni sisälle junaan. Olin ihan varma, että nyt junan ovet sulkeutuvat, pojat lähtevät kohti Hiroshimaa ja minä odottelen juna-asemalla useita tunteja seuraavaa junaa, joka ei ole täynnä. Viimeisillä voimillani ponnistin pystyyn ja, uskomatonta kyllä, ehdin raahata itseni junaan ennen ovien sulkeutumista. Sisällä junassa meni aika kauan ennen kuin sain hengityksen tasaantumaan ja sydän alkoi tykyttää normaaliin tahtiin. Joka tapauksessa, olimme matkalla Hiroshimaa.
Hiroshiman kaikki tuntevat tietenkin paikkana, johon pudotettiin atomipommi toisen maailmansodan aikana. Lähinnä tämän takia mekin kaupunkiin matkustimme. Kävelimme rauhanpuistossa katselemassa lukuisia muistomerkkejä ja ainoaa pommituksesta selvinnyttä rakennusta, "atomipommikupolia". Atomipommimuseo oli myös mielenkiintoinen kokemus, vaikka ihmisiä oli taas ihan liikaa.
Hiroshima ennen ja heti pommituksen jälkeen.
Olimme varanneet yöpymispaikan kauempana Hiroshiman keskustasta, Miyajiman saaren läheltä. Saarella on yksi Japanin kuuluisimmista näkymistä, Itsukushiman pyhäkön torii (portti), jota kävimme katsomassa tiistaina. Pyhäkkö ja portti on rakennettu niin, että nousuveden aikaa ne näyttävät kelluvan vedessä.
Kuvassa matkailijat Ryo, Borek ja Noora. Tiistai oli matkan ainoa sateinen päivä, joten sadetakille tuli käyttöä.
Saarella myytin herkullisia osterikakkuja.
Iltapäivällä kävimme Hiroshiman modernin taiteen museossa, jonka yhteydessä oli kaunis puutarha.
Ennen lähtöä takaisin Kobeen kävimme vielä toteuttamassa yhden Japan-must-do:n - sushia liukuhihnalta. Kokit siis valmistavat sushin asiakkaiden edessä ja laittavat sen liukuhihnalle, josta asiakkaat voivat poimia haluamansa palat. Merisiilisushin olisin voinut jättää väliin, mutta muuten oli oikein hauskaa.
Keskiviikkoaamuna kiitimme Ryoa majoituksesta ja matkustimme junalla vuoristokylään nimeltä Takayama. Tarkoituksena oli rentoutua pienemmässä paikassa suurkaupunkien jälkeen. Takayamassa oli hauskoja, vanhoja pikkukatuja ja pieniä temppeleitä. Säät suosivat, joten teimme pienen patikointiretken ja nautimme siitä, ettei ilmasto ollut lainkaan niin kostea kuin Taiwanissa.
Ennen lähtöä torstaina löysimme vielä pienen valokuvanäyttelyn.
Torstai-illalla saavuimme Osakaan, jossa vietimme kaksi viimeistä yötä. Meillä oli käytössä junapassit, joilla saa matkustaa niin paljon kun sielu sietää, joten ajattelimme ottaa kaiken ilon irti niistä perjantaina. Alunperin suunnitelmissa oli jopa pikavisiitti Tokioon, mutta lopulta tyydyimme matkustamaan pari tuntia junalla katsomaan Fuji-vuorta. Perjantaiaamun vietimme Kiotossa (kts. aiempi postaus) ja iltapäivällä suuntasimme kohti Fujia. Tiesimme, että on hyvin mahdollista, että vuori on täysin pilvien peittämä, jolloin neljä tuntia junassa pelkästään sen takia tuntuisi aika hölmöltä. Hypättyämme ulos junasta totesimme, että emme matkustaneet paikalle aivan turhan takia, vaikka näkymät eivät todellakaan olleet parhaat mahdolliset. Katsokaa itse, kyllä se vuori siellä on:
Ihailtuamme vuorta hetken palasimme junalla Osakan neonvalojen hohtoon viimeiseksi illaksi.
Ehdimme reilun viikon aikana nähdä todella monta paikkaa Japanissa, eikä Tokion väliinjääminenkään harmittanut. Aina pitää jättää jotain seuraavaa kertaa varten!
