Viikonlopun tunnelmia

Lauantaina suomen oppilaani saapuivat luoksemme lounaalle. Heidän mukanaan tuli myös perhe, jossa vaimo on taiwanilainen ja isä suomalainen. Perheellä on 2,5-vuotias poika, joka puhui suloisesti sekaisin suomea, kiinaa ja englantia. Olen ymmärtänyt, että tälläisissä monikielisissä perheissä olisi tärkeää että yksi vanhempi puhuisi lapselle aina samaa kieltä, mutta käytännössä tämä on varmaan vähän hankalaa. Ja vanhempien puhuessa keskenään englantia, lapsikin helposti poimii englanninkielisiä sanoja käyttöönsä.

Poika saattoi siis sanoa minulle "Ayi, haluan mennä katsomaan diannao." Kokonaan suomeksi tämä tarkoittaa "Täti, haluan mennä katsomaan tietokonetta." Menimme sitten katsomaan tietokonetta ja poika paljastuikin hämmentävän taitavaksi tietojenkäsittelijäksi. Parissa sekunnissa hän oli avannut wordin, naputellut siansaksaa ruudulle ja tallentanut tiedoston työhakemukseni päälle. Onneksi on varmuuskopiot...=)

Täällä on viime aikoina ollut todella vaihtelevat säät. Eilen oltiin lähellä 30 astetta ja tänään on reilusti alle 15 astetta. Sunnuntai oli kaunis päivä ja halusimme nauttia siitä kävelemällä läheisellä vuorella. Otimme bussin kohti vuorenhuippua ja lähdimme kävelemään päätepysäkiltä kohti vesiputousta, jonka olimme lukeneet olevan lähistöllä. Rappusia oli taas riittämiin, mutta muuten reitti oli helppokulkuinen.

Pienen patikoinnin jälkeen saavuimmekin vesiputoukselle, jonka viereiseen kallioon oli rakennettu pieni temppeli. En muistaakseni ollut koskaan aikaisemmin nähnyt oikeaa luonnon vesiputousta, joten tämä oli oikein mukava kokemus. Tosin sadekauden aikaan vesiputous olisi ollut huomattavasti näyttävämpi, mutta silloin emme olisi päässeet lainkaan temppelin sisälle sen ollessa veden vallassa.

Putoukselta oli hienot näkymät laaksoon.

Päätimme kulkea paluumatkan takaisin bussipysäkille eri reittiä, mikä osoittautuikin aika lailla vaativammaksi vaihtoehdoksi. Sunnuntaikävely muuttui todelliseksi kuntoiluksi, kun hypimme purojen yli liukkaita kiviä pitkin polun hävitessä näkyvistä ja viidakko kietoutui tiheäksi ryteiköksi ympärillemme. Reitti oli kuitenkin ihan oikea pienistä epäilyistämme huolimatta ja pääsimme turvallisesti perille. Saimmepahan olla hetken aidosti luonnon äärellä pois ihmisvilinästä.

Illalla uskaltauduin ensimmäistä kertaa tekemään ruokaa tuoreista, raaoista katkaravuista. Harmaat katkaravut ovat vaan aina näyttäneet kaupassa jotenkin epäilyttäviltä Suomessa myytäviin vaaleanpunaisiin pakasterapuihin verrattuna. Täältä on turha edes etsiä kaupasta valmiiksi kypsennettyjä katkarapuja. Nätisti katkaravut kuitenkin muuttivat väriään pannulla, eikä vatsanväänteitä ilmaantunut.

 Katkarapujen seurana söimme paistettua munakoisoa, kirsikkatomaatteja ja patonkia.

Tämä viikko on mukavan täynnä ohjelmaa. Teemme pienen retken Wulaihin kuumille lähteille, toimin oppaana muutamalle suomalaiselle reppureissaajalle ja sunnuntaina on muutaman ystävän läksiäiset. Omaakin lähtöä pitäisi alkaa valmistella. Pahvilaatikot tavaroiden lähettämiseen laivalla Suomeen on jo hankittu, vaikka suuri osa tavaroista olisikin tarkoitus antaa/myydä tutuille.

Lyhtyjen loistetta

Kuukalenterin ensimmäisen kuun 15. päivänä vietetään kiinalaisen perinteen mukaan lyhtyjuhlaa (lantern festival), joka päättää kiinalaisen uuden vuoden juhlinnan. Ympäri Taiwania järjestettiin useita tapahtumia tähän juhlaan liittyen ja me kävimme katsastamassa niistä muutamia. Varsinaisena lyhtyjuhlan päivänä eli 28.2 meidän kalenterimme mukaan matkustimme pieneen kylään nimeltä Pingxi katsomaan taivaalle lähetettäviä lyhtyjä.

Tapahtuma on erittäin suosittu ja ruuhkat sen mukaisia. Menomatka taittui tunnissa, mutta kotiin mennessä bussimatka kesti yli kaksi tuntia, ilmeisesti presidentin kulkueen aiheuttaman tukoksen takia. Busseihin oli aina kaksi jonoa: yksi istumapaikoille ja toinen seisomapaikoille. Jälkimmäinen jono oli tietysti aina huomattavasti lyhyempi, joten valitsimme sen. Tosin kotimatkalla suurin osa seisojistakin luovutti ja leiriytyi bussin lattialle istumaan.

Tapahtuman ideana on ostaa paikalta suuri paperilyhty, kirjoittaa siihen toiveensa alkaneelle vuodelle ja lähettää se taivaan tuuliin. Lyhty toimii siis kuumailmapallon tavoin. Me emme ostaneet lyhtyä, joten yksityiskohtaisemmin lyhdyn toiminnasta en osaa kertoa. Yleisimpiä toiveita ainakin nuorten keskuudessa näyttivät olevan hyvä koulumenestys, terveyden säilyminen ja poika/tyttöystävän saaminen.

 

 

Tajusin tänään, että voin lisätä blogiin myös videoita, joten tässä videokuvaa lyhdyn lähettämisestä lentoon.



Käsittääkseni luonnonsuojelijat yrittävät vähentää taiwanilaisten innokkuutta lyhtyjen lähettämiseen, mikä onkin täysin ymmärettävää kun miettii sitä roskamäärää mikä tuhansista maahan pudonneista lyhdyistä syntyy. Myös tulipalovaara on aina olemassa. Päivänvalossa lyhdyt eivät olleet kovin kummoissa ja osaan kiinnitetyt rätisevät ilotulitteet lähinnä ärsyttivät, mutta hämärän laskeuduttua sadat taivaalla loistavat lyhdyt olivat hieno näky.

 

 

Ihmiset lähettivät lyhtyjä lentoon joka puolella suurta aluetta ja tämän lisäksi yhdessä ennaltamäärätyssä paikassa suuri joukko ihmisiä lähetti lyhtynsä ilmaan yhtäaikaisesti aina puolen tunnin välein. Erityisesti tämä oli vaikuttava näky.

Viime sunnuntaina olimme katsomassa hyvin erilaisia lyhtyjä. Perinteistä lyhtyperinnettä on aikojen kuluessa muokattu paljon ja nykyään suosittuja ovat erilaiset "lyhtypatsaat", jotka usein kuvastavat alkaneen vuoden horoskooppieläintä, eli tänä vuonna tiikeriä. Lähellä Taipei 101-rakennusta oli suuri aukio täynnä erilaisia patsaita.

Taiwanilaisten käsitys Euroopasta: tulppaaneja, englantilaisia vartiomiehiä ja cowboy (?).

Myös täällä sai kirjoitta ylös toiveitaan, tällä kertaa puun oksille.

Saavuimme sattumalta paikalle juuri valo- ja suihkulähdespektaakkelin alkaessa. Show oli oikeastaan hienompi kuin 101:n ilotulitukset perinteisenä uutena vuotena. Muutenkin on itsestään selvää, että kaupunki käyttää enemmän rahaa kiinalaisen uuden vuoden koristeluihin kuin vaikkapa jouluun.

Loppuun vielä video meidän hoitokissasta ihan vaan sen takia, että meillä on sitä kova ikävä ja me toivotaan koko ajan, että sen omistaja lähtisi uudellen matkustelemaan...

Vietnam

Vietimme kiinalaisen uuden vuoden Vietnamissa vanhempieni kanssa. Matka oli oikein onnistunut, kuvat puhukoon puolestaan.

Saavuimme Ho Chi Minh Cityyn (entinen Saigon) lauantaiaamuna ja vietimme viikonlopun siellä. Alkava tiikerin vuosi näkyi katukuvassa värikkäinä koristeluina ja erilaisina patsaina. Vietnamilaisilla on siis oma versionsa kuukalenterin uudesta vuodesta. Tämä juhla, nimeltään Tet, sattuu lähes aina yhtä aikaa kiinalaisen uuden vuoden kanssa. Iltaisin skootterit valtasivat kadut, eikä autoilla ollut juurikaan toivoa päästä ruuhkien läpi. Jalankulkijana oli onneksi vähän helpompaa, vaikka katujen ylittäminen olikin usein aika haasteellista.

 
Sunnuntaina tutustuimme Chinatowniin, joka oli kyllä pienoinen pettymys. Temppelit olivat suunnilleen samanlaisia kuin Taiwanissa, hieman rähjäisempiä tosin. Emmekä edes törmänneet minkäänlaiseen uuden vuoden juhlintaan, kuten olimme toivoneet.

Maanantaiaamuna lensimme Phu Quoc-saarelle, jossa vietimme loppuloman. Saari on vielä suhteellisen tuntematon turisteille, mutta uusia hotelleja rakennetaan jatkuvasti ja paikasta ennustetaankin tulevan Thaimaan veroinen rantakohde vuosien saatossa.

Saarella asuu noin 80 000 ihmistä ja suurin kaupunki on nimeltään Duong Dong. Senkin keskusta on sen verran pieni, että kävellen pääsee helposti paikasta toiseen.

Majoituimme oikein mukavassa hotellissa meren rannalla.

Söin joka päivä mereneläviä - taatusti tuoretta.


Saarella oli sekä hieman tasokkaampia ravintoloita, että pieniä kojuja, joissa paikalliset söivät lounaansa. Kala-nuudelikeitto: 80 senttiä.


Yhtenä päivänä vuokrasimme skootterin ja ajoimme itärannikolle. Vain muutama tie saarella on päällystetty, loput ovat hiekkateitä. Hengityssuojaimet tulivat tarpeeseen punaisen tomun pöllytessä. Liikennettä oli aika vähän, tiellä kuljeskelevia lehmiä lukuunottamatta.

Saaren kuuluisin ranta, Sao Beach.


Paluumatka taittui länsirannikkoa pitkin auringon laskiessa.

Saaren pohjoisosiin tutustuimme autoillen. Kävimme viidakossa kävelyllä, pippuriviljelmillä ja erään pienemmän kylän satamassa.



Paikalliset asukkaat tuntuivat suhtautuvan elämään rennosti, riippukeinuissa makoillen.


Viimeisenä päivänä olimme laivaretkellä, johon kuului mm. snorklausta ja kalastusta. Korallit eivät vetäneet vertoja Filippiineille, mutta pienet rannat olivat kauniita. Matkalla veneelle pysähdyimme helmiviljelmillä.

Mustekalojen puhdistusta.

Lounaalla veneessä tarjottiin merisiiliä. Maku ei ole kummoinen, vaikka näistä kuulemma pyydetään kovia summia muualla maailmassa.

Tällä hetkellä olen takaisin Taipeissa töiden parissa. Enää reilu kuukausi arkista aherrusta jäljellä, sitten kuukausi reissussa ja toukokuussa paluu Suomeen. Viime viikonloppuna kävin lyhtyfestivaaleilla, joista voisin seuraavaksi kertoa blogissa.