Kuvassa meidän labran porukka: Susan, Coco, Alice, Noora, Wendy ja Winnie.
Kävelimme lyhyehkön matkan yliopistolta metroasemalle ja takaisin lippujen ja esitteiden kanssa huutaen iskulauseita. "We support AIDS!" Taiwanilaisten englannin taidot riemastuttivat taas...
Suurin osa vaihto-opiskelijoista on pienistä maista, jotka tunnustavat Taiwanin itsenäiseksi valtioksi. Näitä ovat esim. Gambia, Haiti, Salomonsaaret sekä Saint Kitts ja Nevis.
Paraatin jälkeen iltapäivällä työkaverini yllättivät minut täysin synttärikakulla ja lahjoilla. He kertoivat, että sinä päivänä oli syntymäpäiväni kuukalenterin mukaan, vaikka perinteisen kalenterin mukaan se oli jo edellisellä viikolla. Virallisena syntymäpäivänäni en edes ollut töissä vaan matkalla Hongkongiin.
Olin oikeasti yllättynyt. (Huomatkaa muuten työpisteeni koko. Onneksi tuli hankittua miniläppäri, kun ei isompi varmaan mahtuisi pöydälle.)
Lahjaksi sain hieman omituisen lihakakun lisäksi hienon kortin ja erittäin hyödyllisen Starbucks-mukin, josta juon nykyään iltapäiväteen.
Synttäripakettiin kuului myös härveli, jollaisella katutaiteilijat usein leikkivät, mutta jonka nimeä en tiedä. Coco yritti kärsivällisesti opettaa minulle sen käyttöä. Työkaverit tuntuivat kuitenkin olevan niin innoissaan lelusta, että päätin jättää sen töihin kaikkien iloksi kotiin viemisen sijaan. Sinä iltapäivänä olin oikein onnellinen ihanista työkavereista, vaikka muina päivinä olenkin välillä hieman turhautunut työpaikalla vallitsevaan yläastetunnelmaan.
Kansainvälisellä viikolla järjestettiin myös kulttuuri- ja ruokamessut. Minä olin samalla ständillä puolalaisen Gosian kanssa, sillä me olemme ainoat eurooppalaiset yliopistolla.
Myynnissä meillä oli puolalaista juustokakkua ja suomalaisia joulupipareita.
Muut kansallisuudet panostivat päivään hieman enemmän ja valmistivat useita lämpimiä ruokia.
Jostain syystä Saksaa edustivat taiwanilaiset opiskelijat. Yliopistolla tosin on yksi apulaisprofessori Saksasta, joten ehkä hän oli palkannut opiskelijat tilalleen.
Kaikki piparit menivät kaupaksi, vaikka muutamien opiskelijoiden ilme oli hieman erikoinen heidän maistaessaan keksejä.
Sain kertoa noin miljoona kertaa, että Suomessa tosiaan on kylmä ja etteivät suomalaiset puhu englantia vaan ihan omaa kieltään. Lisäksi moni minulle täysin tuntematon tyttö halusi ottaa valokuvan kanssani, koska olen kuulemma niin nätti. Pakkohan se oli kivojen kohteliaisuuksien jälkeen suostua.
Sunnuntaina pidimme kotona pikkujoulut, joissa oli tarjolla vähän turhankin paljon herkkuja. Punaviiniglögi oli hyvää ja suomalaiset joululaulut riemastuttivat vieraita.
Loppuun on pakko vielä vähän marista säästä. Tiedän, että Suomessa pakkaset paukkuvat, mutta on täälläkin kylmä. 10-15 astetta ei ehkä kuulosta pahalta, mutta kosteassa ilmastossa kylmyys menee luihin ja ytimiin ihan eri tavalla kuin Suomessa. Lisäksi täällä ei ole sisätilojen lämmityksestä kuultukaan ja jostain nerokkaasta syystä ilmastointi pauhaa töissä jatkuvasti täysillä. Takki päällä ja kaulaliina kaulassa siis nytkin kirjoittelen blogia.Ensi viikolla juhlimme joulua luovasti vaihtamalla lahjoja aattona, illastamalla joulupäivänä kavereiden luona ja valmistamalla Tapaninpäivänä kotona jouluruokaa kahdestaan. Ainoat vapaapäivät ovat viikonloppuna, vaikka ajattelin kyllä perjantaina kysyä josko voisin joulun kunniaksi lähteä vähän aikaisemmin kotiin. Vaikka joulua ei täällä virallisesti juhlitakaan, niin töissä opiskelijoilla on lähtenyt aikoja sitten mopo käsistä koristeiden määrän suhteen. Joulukuusia on ympäriinsä ja ne on taiwanilaiseen tapaan koristeltu mahdollisimman söpösti. Lisäksi jokainen labra koristelee ovensa jouluiseksi, jonka jälkeen äänestetään paras lopputulos. En ottanut osaa koristeluun, joten voin objektiivisesti sanoa, että meidän labralla on hienoin ovi.
Hyvää joulua kaikille lukijoille!
(Shèngdàn kuàilè)
