Taiwan up!

Lupasin kirjoitella Taiwanin hyvistä puolista, joten tässäpä näitä.

Luonto

Taipei on ruma kaupunki, mutta onneksi betoniviidakosta ei tarvitse matkustaa kauaa päästäkseen oikeaan viidakkoon. Vielä kun valitsee asuinpaikkansa oikein, kuten me teimme, niin luonnon ääreen pääsee viidessä minuutissa. Taiwanista löytyy useita hienoja luontokohteita hyvin vaihtelevin maisemin.


Torit

Sekä aamu- että iltatorit ovat Taiwanissa vertaansa vailla. Olin alkuun hieman ärsyyntynyt siitä, että suurien kauppojen sijaan täällä täytyy käydä monessa pikkukaupassa saadakseen haluamansa tuotteet. Nykyisin minusta on kuitenkin hauskaa ostaa leivät leipomosta ja vihannekset sekä hedelmät torilta. Kaikki palvelut ovat joka tapauksessa niin lähellä, ettei aikaa tuhraannu ostosten tekemiseen kovinkaan paljoa. Toreilla myyjät ovat ystävällisiä ja heittävät pussiin usein kaupanpäällisiksi esim. purjoa tai chilejä. Vihannesten ja hedelmien kirjo on todella laaja, joten suunnittelen usein iltaruuan menemällä torille kuljeskelemaan ja katsomaan mikä houkuttelee.


Ja jos torille joskus jaksaisi mennä oikein aikaisin aamusta, niin sieltä voisi ostaa kalaa ja lihaakin. Koko päivän aurngonpaisteessa seisseet pihvit eivät nimittäin oikein houkuttele.


Iltatorit taas ovat paras paikka pikkunaposteluun, joka tosin päätyy yleensä ähkyyn, kun aina tulee jotain uutta mielenkiintoista vastaan. Kananjalat, ankanpäät ja muut erikoisuudet jätän tosin edelleen väliin.


Hintataso

Hinnat ovat täällä suurimmassa osassa asioita huomattavasti Suomea alhaisemmat, mikä on tietenkin mukavaa. Tämä mahdollistaa esim. sen, että kaveriporukalla voi käydä helposti syömässä useamminkin ilman huolta budjetin ylittymisestä. Hyvän illallisen kiinalaisessa ravintolassa saa helposti neljällä, viidellä eurolla.


Kävimme hiljattain yhdessä Taipein parhaista ranskalaisista ravintoloista, jossa hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Viiden ruokalajin illallinen maksoi alle 20 euroa, sisältäen viinilasillisen. Totta kai kalliitakin paikkoja löytyy, mutta hinta ei aina vastaa laatua. Ulkomaalaiset ketjuravintolat ovat usein kalliimmasta päästä.


Kaupoissa ruuan hinta vaihtelee, mutta jos suosii paikallisia tuotteita ja tekee ostokset edellämainituilla toreilla, niin halvalla lähtee. Ostin tänään keräsalaatin, munakoison ja nipun parsaa 60 dollarilla eli 1,3o eurolla.

(Munakoisot ovat täällä hassun pitkulaisia.)

Bussimatkani töihin kestää 20 minuuttia ja maksaa 35 senttiä. Kävimme katsomassa Avatarin 3D Imax-elokuvateatterissa, jonne liput maksoivat 8,50 euroa. Normaali leffalippu maksaa kuutisen euroa. Suomeen paluu tulee olemaan taas karu pudotus arkeen hintatason osalta.

Ystävällisyys

Vaikka (tai ehkä juuri siitä johtuen) ulkomaalaisia ei ole Taiwanissa kovin paljoa, niin meihin suhtaudutaan samalla ystävällisyydellä kuin paikallisiin. Ihmiset vaikuttavat myös aidosti utelailta kysellessään miten ihmeessä olen tänne päätynyt. Ulkomaalaisten kiinan kielen taitoa muistetaan myös aina kehua, oli sanavarasto kuinka suppea tahansa. Hyvä esimerkki ihmisten ystävällisyydestä on mm. se, kun eräänä päivänä töistä kotiin kävellessäni täysin tuntematon nainen tarjosi minulle rakkolaastaria, koska oli huomannut kenkäni hiertävän. Tai se kun yhtenä aamuna vastaantuleva vanhempi mies ei vain tuijottanutkaan minua hämmentyneenä (kuten heillä on täällä tapana), vaan katsoi silmiin, hymyili ja toivotti hyvää huomenta englanniksi. Tuijottamisesta en jaksa useimmiten enää rasittua, koska sekin vaikuttaa niin vilpittömältä utelaisuudelta eikä onneksi mitenkään pahansuovalta.


Turvallisuus

Minusta Taipei tuntuu erittäin turvalliselta kaupungilta. En löytänyt mitään virallista tietoa tästä, mutta yleisesti matkaoppaissakin annetaan kaupungista turvallinen kuva. En ole kuullut, että keneltäkään tuttavistani olisi koskaan varastettu mitään. Maahan pudonneet skootterin avaimetkin ohikulkija piilottaa skootterin penkin alle ajopelin varastamisen sijaan. Öisinkään ei ole turvaton olo, koska ihmisiä on ympärillä koko ajan.


Ainoa asia, mikä heikentää turvallisuutta on liikenne. Kaikenlaisia ajopelejä, ja varsinkin skoottereita on niin paljon, että tietä ylittäessä saa olla tarkkana. Peltikolareita näkyy jatkuvasti. Tällä viikolla ystäväni ajoi moottoripyörällään kolarin. Onni onnettomuudessa, törmäyksen kohteena oli ambulanssi ja pahemmilta vammoilta säästyttiin. Näistä uhkista huolimatta normaali taiwanilaisperhe pakkaa itsensä joka aamu skootterin kyytiin ja liittyy liikennevirtaan. Ai mikä turvaistuin?

Joulu & uusivuosi

Uusi vuosi on jo hyvää vauhtia vanhenemassa, mutta palaan silti hetkeksi joulun ja uudenvuoden aaton tunnelmiin. Jouluaattona söimme illallista intialaisessa ravintolassa, ostimme jouluruuat ja vaihdoimme lahjat kotona. Minä sain Borekilta lahjakortin aromaterapia-hemmotteluhoitoon, jonka kävin lunastamassa viime lauantaina. Oli ihanan ylellistä ja rentouttavaa.
Joulupäivänä suuntasin suoraan töistä joulujuhliin ystäviemme Lenkan ja Claudion luo. Ruokana oli slovakialaisia jouluruokia, jotka olivat oikein hyviä. Lisäksi Lenka kertoi meille omista jouluperinteistään, kuten hunajaristin piirtämisestä naimattomien naisten otsaan. Syy tähän jäi minulle tosin vähän epäselväksi.
Joulupukki toi runsaasti lahjoja.
Loppuillan vietimme huippujännittävän Jenga-pelin lumoissa. Aika hurjat bileet sanoisin...
Oikeasti oli kyllä tosi kivaa!
Lauantaina kokkailin jouluruokia parhaani mukaan, vaikka aika moni asia kauppalistalta jäi ostamatta kaupan puutteellisen tarjonnan takia. Lopputuloksena oli oikein hyvä, muttei ehkä kovin jouluinen illallinen. Norjalainen savustettu lohi oli yllättävän hyvää, mutta Ikean lisää-vain-vesi-ruisleipää olisi voinut pitää uunissa vähän kauemmin. Pääruuaksi tein Karjalaisesta pitopöydästä tuttua makaronilaatikkoa ja paistoin pihvit. Jälkkäriksi oli hyviä juustoja ja yöpalaksi itsetehtyä kinuskikastiketta jäätelön kera.
Uudenvuoden aattona istuimme ensin iltaa chileläisen ystäväparin luona ja liityimme sen jälkeen lukuisten taiwanilaisten joukkoon Taipein kaduille katselemaan ilotulituksia. Omalla kameralla kuvatut otokset eivät olleet kovin onnistuneita.
Tässä netin syövereistä löytynyt parempi kuva.
(Tänään muuten vihitään käyttöön maailman korkein rakennus Dubaissa, joten Taipei 101 tipahtaa listalla kakkoseksi.)
Toisin kuin paikalliset juhlijat, me emme rynnänneet metroilla ja busseilla kotiin heti vuoden vaihduttua vaan jatkoimme juhlintaa kaduilla vaeltamalla. Iltamme oli loppujen lopuksi aika taiwanilainen, sillä juomanamme oli Taiwanin tunnetuin alkoholijuoma Kaoliang ja pääsimme testaamaan myös toista paikallista "herkkua", betel-pähkinää. Kaoliang on vahva alkoholijuoma, joka on tehty durra-viljasta. Juoman maku ei ole erityisen miellyttävä, joten sekoitimme sitä (varmaankin taiwanilaisten kauhuksi) kokikseen. Betel-pähkinä taas on arekapalmun hedelmä, jota pureskellaan sen lievästi päihdyttävän vaikutuksen takia. Se on siis lähinnä tupakkaa tai kahvia vastaava tuote, joka on täälläpäin maailmaa suosittu varsinkin rekkakuskien ja raksatyöntekijöiden parissa.
Etelä-Taiwanin tienvarret ovat täynnä pieniä lasiseinäisiä koppeja, joissa vähäpukeiset tytöt myyvät pähkinöitä. Taipeissa nämä "betel-tytöt" ovat imagosyiden takia lailla kiellettyjä vaikka itse pähkinöiden myynti on laillista.
Tupakkaakin ällöttävämmäksi pähkinän tekee se, että sitä pureskellessa sylki muuttuu punaiseksi minkä lisäksi syljeneritys lisääntyy, joten pureskelijan on pakko jakuvasti syljeskellä punaista nestettä ympäriinsä.
Mutta pakkohan sitä oli kokeilla. Maku oli yllättävän miellyttävä, jopa vähän salmiakkimainen. Pureskelu aiheutti lievän lämmön tunteen kehossa, mutta muuten en huomannut mitään erityistä. Taitaa siis jäädä tämäkin "huume" minulta jatkossa väliin kahvin ja tupakan ohella. Jatkuvasti betel-pähkinöitä käyttävillä on sitä paitsi lisääntynyt suu- ja vatsasyövän riski.

Tällaista tällä kertaa. Alan olla aika kypsä töissä istumiseen ja kiinan kielikylpyyn. Olen todennut, että tätä kieltä ei kuuntelemalla opi ja motivaatio itseopiskeluunkin on aika alhainen. Mitä vähemmän tekemistä on, sitä vähemmän saan aikaiseksi. Taitaa olla pian aika kirjoittaa niistä positiivista asioista täällä, että ne muistuisivat paremmin itsellekin mieleen. Viisi viikkoa lomaan...