lauantai 14. maaliskuuta 2009

Tupaantuliaiset

Taipein kotimme alkaa näyttämään jo aika mukavalta huonekalujen löydettyä paikkansa ja tehtyämme reissun Ikeaan viime viikonloppuna, joten eilen pidimme tupaantuliaiset ystävillemme. Juhlat sujuivat oikein mukavasti ja tajusin taas asuntomme suuruudeen lähes kahdenkymmenen vieraan mahtuessa vaivatta seurustelemaan keskenään pelkästään asunnon ensimmäisessä kerroksessa. Blogin lukijat saavat nyt tyytyä valokuvien kautta tapahtuvaan esittelyyn. Ensimmäiseksi kuva rakennuksesta, jossa kotimme sijaitsee. Asunto on ylimmäisessä kerroksessa keskellä.

Alakerrassa, yhdessä avonaisessa tilassa, ovat keittiö ja olohuone. Keittiössä sijaitsee myös pyykinpesukone. Uunia ei ole ja keittolevyjäkin on vain yksi, joten ruoanlaittomahdollisuudet ovat hieman rajalliset. Astiankuivauskaappi on asteen verran suomalaista vastinettaan kehittyneempi. Se on umpinainen kaappi, joka täytyy sulkea tiskauksen jälkeen ja laittaa päälle, jotta tiskit kuivuvat. Minulle ei ole vielä selvinnyt mihin vesi kaapista menee ja luulenpa, että perinteiset suomalaiset astiankuivauskaapit ovat jopa tehokkaampia kuin tämä elektroninen sovellus. Myös vedenkeitin on perinteistä versiota edistyneempi. Sinne mahtuu yli kaksi litraa vettä ja keitin pitää veden jatkuvasti kuumana. Teetä tehdessä säästää siis arvokkaat kaksi minuuttia(!), kun veden kiehumista ei tarvitse odottaa. 

Lähes kaikki huonekalut olivat asunnossa valmiina, ja puuttuvatkin asiat (mm. ruokapöytä, mikro, kokovartalopeili) saimme vihjaisemalla niistä ihanalle vuokraemännällemme. Sohvan saa levitettyä sängyksi ja meillä on myös kaksi ylimääräistä patjaa, joten voisimme teoriassa majoittaa itsemme lisäksi ainakin neljä ihmistä. Tervetuloa kylään! Kuvan taustalla näkyy iso ja erittäin hyödyllinen parvekkeemme. Parvekkeelta on hieno näkymä viereisille vuorille.

Kylpyhuoneessa on tupareissa suurta hilpeyttä aiheuttanut high-tech-vessanpönttö. Itse en ole edes uskaltanut kokeilla kaikkia sen nappuloita, koska uskon pärjääväni mainioisti pöntön perustoiminnoilla. Suihkusta ei tule lämmintä vettä kovin kauaa kerrallaan, mutta pitkien suihkujen välttäminenhän on vain ekologista. Ekologisuudesta tosin on turha puhua asunnossa, jossa kaikki mahdollinen toimii sähköllä. Kylpyhuoneen peilinkin voi näppärästi lämmittää kytkemällä kuvassa näkyvän johdon seinään, jotta se ei ole huurussa suihkun jälkeen. Tämä on ehdottomasti sarjassa asioita, joita en tiennyt tarvitsevani, mutta jotka oikeastaan tekevät elämästä hieman vaivattomampaa.

Toisessa kerroksessa on työtila ja paljon säilytystilaa vaatteille ja muille tavaroille. Ensimmäinen kuva on otettu nukkumaparvelta, joka näkyy seuraavassa kuvassa. Portaat kulkevat asunnon yhdellä sivulla. Asunnon katto on vino, joten sivusta katsottuna asunto olisi suorakulmaisen kolmion muotoinen. 

Tilaa on siis kahdelle ihmiselle enemmän kuin tarpeeksi. Asunnon pohjaratkaisu on mielestäni todella onnistunut ja monet hauskat yksityiskohdat tekevät siitä vielä paremman. Olenkin todella iloinen, että Borek löysi sen meille syksyllä pitkähkön etsimisen jälkeen. Ainoa asia joka harmittaa, on taulujen puute, sillä täällä olisi paljon todella hyviä paikkoja isoillekin tauluille. Asumisen väliaikaisuuden ja opiskelijabudjetin takia en kuitenkaan usko meidän ryhtyvän ripustamaan tauluja seinille. Lopuksi vielä muutama kuva tupareista. Vieraamme toivat tuliaisinaan paljon syötävää, kohokohtina mm. kaksi ankanpäätä ja brie-juustoa. Juusto on ruisleivän ohella ruoka, jota eniten kaipaan Suomesta. Lähikaupoissa juustoa ei ole lainkaan ja suuremmissakin kaupoissa se on kallista muuhun hintatasoon verrattuna. 

Illan isäntäpari

Pöydän antimia.

Koko kansainvälinen vierasjoukkomme. Kansallisuuksista edustettuina olivat ainakin Taiwan, Chile, Kanada, Tsekki, Slovakia, Saksa, Suomi ja Iso Britannia. Kiinalaisilla on yleensä pakonomainen tarve näyttää v-merkkiä käsillään valokuvissa. Tosin tässä kuvassa näyttää siltä, että me länsimaalaiset olemme omaksuneet tavan jopa paikallisia paremmin.

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Lyhyt tilannekatsaus

Taiwanissa vietetty aika: 2 kuukautta

Jäljellä oleva aika: 2 kuukautta ja 3 viikkoa

Osaamieni kiinalaisten merkkien määrä ennen kiinan kurssin alkua: 21

Osaamieni merkkien määrä kurssin ensimmäisen viikon jälkeen: 50-60

Sateisten päivien määrä ennen tämän viikon maanantaita: 0

Sateettomien päivien (tuntien?) määrä maanantain jälkeen: 0

Taiwanissa tapaamieni suomalaisten määrä: 2

Tapaamieni tsekkiläisten määrä: yli 12

Graduun kirjoitettujen sivujen määrä ennen tänne tuloa: 22

Sivujen määrä nyt: 26 (hitaasti, mutta varmasti)

Juomieni siiderien määrä: 0

Juomieni kiinalaisten oluiden määrä: liian monta

Syömieni perunoiden määrä: mitätön

Syömäni riisin määrä: ääretön

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Ensimmäinen koulupäivä

Kiinan kurssini alkoi tänään. Tuntini ovat joka päivä 15-18, joten päivisin on aikaa tehdä kotitehtäviä ja kirjoittaa gradua. Aamupäivällä kielikeskuksessa oli tervetuliasjuhlat, jossa tutustuin muutamiin muihin vaihto-opiskelijoihin ja tapasin tietääkseni ainoan toisen suomalaisen, joka opiskelee tällä hetkellä samassa kielikeskuksessa. Lisäksi ennen tuntia kävin tutustumassa paikalliseen kuntokeskukseen ja yritin selvittää minkälaisia ohjattuja tunteja heillä on. Turhauduin taas kiinan kielen osaamattomuuteeni Borekin hoitaessa lähes kaiken kommunikoinnin ohjaajien kanssa. Mielialani ensimmäiselle oppitunnille kävellessäni ei siis ollut paras mahdollinen yrittäessäni muistella mitä hittoa teen tässä maassa, missä en ymmärrä mistään mitään.

Tunnelmani muuttui kuitenkin pian oppitunnin alkaessa. Kielikeskuksessa opiskelee yhtäaikaa useita satoja opiskelijoita eritasoisissa ryhmissä. Minun ryhmässäni on lisäkseni kuusi muuta opiskelijaa, 3 saksalaista, 2 amerikkalaista ja yksi japanilainen opiskelija. Ryhmän kokoonpano voi kuitenkin vielä muuttua ihmisten etsiessä itselleen sopivaa tasoa. Opettajamme on kielikeskuksen ainoa miesopettaja, 62-vuotias alunperin pekingiläinen mies, joka ensimmäisen tunnin perusteella vaikutti erinomaiselta opettajalta. Englantia tunnilla ei juuri puhuttu ja ilmeisesti minua ei laitettukaan ihan aloittelijoiden ryhmään, sillä opettaja tuntui olettavan meidän osaavan ainakin kiinan kielen perusasiat ääntämisestä ym. tärkeistä asioista. Tosin taso meidän opiskelijoden kesken oli aika vaihteleva, itse kuitenkin uskon ryhmän olevan juuri oikea minulle. Huomasin onnekseni muistavani yllättävän paljon syksyiseltä kiinan kurssiltani Suomessa ja jopa ymmärsin suurimman osan opettajan puheesta. Kolme tuntia kiinaa joka päivä on kuitenkin todella paljon, joten luulenpa, että jossain vaiheessa täytyy ponnistella pitääkseen motivaatiota yllä. 

Tunnin loputtua kohtasin ulkona ensimmäisen kunnon rankkasateen sen jälkeen kun tänne tulin. Kielikeskuskesta on kotiin 15 minuutin kävelymatka, joten valmistauduin henkisesti olemaan litimärkä, nälkäinen ja väsynyt päästessäni kotiin. Borek oli kuitenkin askeleen ajatuksiani edellä ja lähetti samalla hetkellä minulle viestin lähimmän sateenvarjokaupan sijainnista ja kertoi ruoan olevan valmista kotona. Yksinasumisessakin on puolensa, mutta taidanpa silti olla aika tyytyväinen tähänkin tilanteeseen. Kotiin päästyäni ehdin vaihtaa kuulumisia Borekin kanssa viiden minuutin ajan ennen kuin hän lähti judoon. Rauhalliset koti-illat taitavat todellakin olla menneisyyttä opiskeluiden ja harrastusten myötä. Arki on arkea Taipeissakin. Taidanpa siis lähteä tästä ripustamaan pyykkejä parvekkeelle.