Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Viime keväänä lykkäsimme monen nähtävyyden ja paikan vierailua sillä ajatuksellä, että "ensi vuonna kyllä ehtii". No, ei meillä tänä vuonna ollut tietenkään yhtään enempää aikaa toteuttaa kaikkia suunnitelmia. Toki olemme nähneet monia paikkoja Taiwanin saarella, mutta monta jää myös näkemättä. Kaikkien kuuluisimmalle nähtävyydelle oli kuitenkin pakko järjestää aikaa. Kävin siis vihdoin eilen Taipei 101:n, maailman toiseksi korkeimman rakennuksen, huipulla. Pilvenpiirtäjän korkeus on 508 metriä ja siinä on 101 kerrosta maan päällä. Yleisö pääsee katselemaan maisemia kerroksista 89 ja 91. Hissit ovat luonnollisesti maailman nopeimmat: viidennestä kerroksesta pääsee 89. kerrokseen 37 sekunnissa. Hissien koneisto on suomalaisen Koneen valmistama.

Ylhäältä näki koko Taipein.

Korkeuksista sai hyvin käsityksen siitä, miten vuoret tosiaan kohoavat lähes keskeltä kaupunkia.

Alhaalla kuvassa on työpaikkani Taipei Medical University.

Pilvenpiirtäjän sisällä on 660 tonnia painava "pallo", joka toimii vastapainona taifuunin tai maanjäristyksen sattuessa.

Näkyvyys ei ollut täydellinen hieman sumuisen ilman takia, mutta ihan kohtuullinen kuitenkin.

Sunnuntaina vietimme varsin kulttuurintäyteistä päivää. Borek oli avustajana kiinalaisessa oopperassa, joten pyörimme teatterin takahuoneessa koko päivän seuraamassa näyttelijöiden valmistautumista. Kokemus oli todella mielenkiintoinen, vaikken itse oopperasta ymmärtänytkään mitään. Käsittääkseni paikallisetkaan eivät saa siitä juurikaan tolkkua, elleivät ole perehtyneet tarkemmin pekingiläisen oopperan saloihin.

Borek esitti oopperassa vartijaa ja hänellekin laitettiin täysi maski päälle.

Aikamoinen muodonmuutos, vaikka kyllä yleisö varmaan tunnisti Borekin vielä ulkomaalaiseksi.

Itse esitys kesti yli kolme tuntia, eikä väliaikoja pidetty. Olin todella tyytyväinen, että olin takahuoneessa enkä yleisön joukossa istumassa. Aika olisi käynyt tooodella pitkäksi. Borekin osana oli seistä lavalla liikkumatta noin 20 minuuttia.

Ooppera ei länsimaalaiseen musiikkin tottuneisiiin korviini kuulostanut kovinkaan miellyttävältä, tämä siis varoituksena ennen videoiden katsomista.





Tänään oli viimeinen työpäiväni, joten työkaverit olivat järjestäneet pienet juhlat, joissa tarjolla oli erityisesti taiwanilaisia ruokia. Pitihän minua päästä kiusaamaan possun keuhkoilla ja pesusienitofulla vielä yhden viimeisen kerran.

Pidin vieraille pienen esityksen Suomesta, jotta osaisivat seuraavan kerran suomalaisen kohdatessaan kysyä jotain muutakin kuin "Onko siellä tosi kylmä?". Hyvänä lisänä esityksessä oli suomalaisten tehtailema promovideo Shangain maailmannäyttelyyn, joka on saatavilla myös kiinaksi. Tässä videon englanninkielinen versio.

 

Iltapäivällä vaihdettiin lahjoja työkavereiden kanssa ja räpsittiin taiwanilaiseen tapaan paljon kuvia. Yhtäkkiä koko laitoksen ihmiset tuntuivat haluavan samaan kuvaan kanssani, vaikka en ole heidän kanssaan juurikaan aikaani viettänyt. Olo oli aika helpottunut kävellessäni viimein viiden jälkeen yliopistolta bussipysäkille. Kuuden kuukauden joutilaisuus ja ajan tappaminen työpaikalla ovat vihdoin ohi ja oikea loma voi alkaa.

Huomenna pakkaan loput tavarat ja yritän myydä tai lahjoittaa ylimääräiset rojut nurkista kavereille. Perjantaina muutamme ystävän luo yhdeksi yöksi ennen lauantain lentoa Kuala Lumpuriin, Malesiaan. Sieltä tiemme vie Borneon viidakon kautta pieneen Brunein sulttaanikuntaan ja lopulta Indonesiaan Javan ja Balin saarille. Päivityksiä tien päältä on luvassa nettiyhteyksien saatavuudesta riippuen. Hyvää pääsiäistä!

Kuumia lähteitä, turkinpippureita ja irtoripsiä

Viimeiset työpäivät ovat käsillä ja mikä olisikaan parempi tapa kuluttaa työaikaa kuin blogin kirjoittaminen? Tämän viikon ainoa pakollinen työkuvio on verovirastossa vierailu. En malta odottaa pääseväni hoitamaan veroasioita kiinaksi. Varmasti mutkatonta ja mukavaa!

Käväisimme muutama päivä sitten Wulaissa, pienessä kylässä Taipein eteläpuolella. Paikka on tunnettu kuumista lähteistä ja vesiputouksesta. Hotellihuoneessamme oli oma kylpyamme, johon kuumien lähteiden vesi tuli kätevästi hanasta. Vesi todellakin oli kuumaa, mutta onneksi sitä pystyi sekoittamaan kylmään veteen. Me yövyimme hotellissa, mutta huoneita on mahdollista vuokrata myös tuntitaksalla. Nuoret parit tulevatkin usein hotelleihin "lepäämään" muutamaksi tunniksi, koska muuta paikkaa kahdenkeskiseen seurusteluun ei ole. Meidän valitsemamme paikka oli kuitenkin oikein siisti ja mukava, ei siis varsinainen "love hotel".

Matkasimme gondolihissillä vesiputouksen yläjuoksulla olevaan vapaa-ajan keskukseen. Paikka on ilmeisesti rakennettu 1970-luvulla ja ainakaan huvipuistoa ei olla taidettu sen jälkeen kunnostaa. Suurin osa laitteista oli epäkunnossa ja päivän jännittävin hetki olikin dramaattisen liskotappelun seuraaminen.

Meitä jäi varsinkin harmittamaan tämän fitness-keinun toimimattomuus, sillä sitä kuvailtiin mm. sanoilla "full of exciting and refreshing" sekä "it could facilitate health and beauty care". Kuka ei haluaisi helpottaa kauneudenhoitoa jättiläiskeinun avulla?

Vesiputouksen alajuoksulla, joen varrella on kuumia lähteitä, joista kaikki voivat nauttia ilman maksua.

Lauantaina sain puhua suomea oikein kunnolla pitkästä aikaa kierrättäessäni kolmea suomalaisturistia ympäri Taipeita. Kiipesimme elefanttivuorelle ihailemaan maisemia, katsastimme kukkaismarkkinat, maistelimme Taiwanin erikoisuuksia iltatorilla ja päätimme illan pelaten biljardia. Päivä oli pitkä mutta erittäin mukava. Erityiskiitoksen ansaitsevat Jussin tuomat suomalainen siideri ja turkinpippurit, sekä Irinan ja Askon viihdyttävät matkakertomukset ja vinkit huhtikuun reissuamme koskien.

Sunnuntaina vuorossa olivat muutaman kaverin läksiäiset. Teemana oli taiwanilaisuus, joten pistin päälleni erittäin lyhyet farkkushortsit ja mustat sukkahousut, nappasin laukukseni panda-pehmolelun, sidoin hiukseni panda-pampulalla ja taistelin kaiken kukkuraksi silmiini irtoripset. Pituusero oikeisiin ripsiini oli aika huimaava, kuten kuvasta näkyy.

Edellämainituista asioista siis rakentuu stereotyyppisen taiwanilaistytön olemus. Panda-asusteet olisi tosin voinut korvata Hello Kitty-asusteilla.

Borek tyytyi luomaan taiwanilaisimagon glitter-lippiksellä. Hyvin toimi.

 

Läksiäisissä oli tietenkin tarjolla betelpähkinöitä.

Viikonlopun tunnelmia

Lauantaina suomen oppilaani saapuivat luoksemme lounaalle. Heidän mukanaan tuli myös perhe, jossa vaimo on taiwanilainen ja isä suomalainen. Perheellä on 2,5-vuotias poika, joka puhui suloisesti sekaisin suomea, kiinaa ja englantia. Olen ymmärtänyt, että tälläisissä monikielisissä perheissä olisi tärkeää että yksi vanhempi puhuisi lapselle aina samaa kieltä, mutta käytännössä tämä on varmaan vähän hankalaa. Ja vanhempien puhuessa keskenään englantia, lapsikin helposti poimii englanninkielisiä sanoja käyttöönsä.

Poika saattoi siis sanoa minulle "Ayi, haluan mennä katsomaan diannao." Kokonaan suomeksi tämä tarkoittaa "Täti, haluan mennä katsomaan tietokonetta." Menimme sitten katsomaan tietokonetta ja poika paljastuikin hämmentävän taitavaksi tietojenkäsittelijäksi. Parissa sekunnissa hän oli avannut wordin, naputellut siansaksaa ruudulle ja tallentanut tiedoston työhakemukseni päälle. Onneksi on varmuuskopiot...=)

Täällä on viime aikoina ollut todella vaihtelevat säät. Eilen oltiin lähellä 30 astetta ja tänään on reilusti alle 15 astetta. Sunnuntai oli kaunis päivä ja halusimme nauttia siitä kävelemällä läheisellä vuorella. Otimme bussin kohti vuorenhuippua ja lähdimme kävelemään päätepysäkiltä kohti vesiputousta, jonka olimme lukeneet olevan lähistöllä. Rappusia oli taas riittämiin, mutta muuten reitti oli helppokulkuinen.

Pienen patikoinnin jälkeen saavuimmekin vesiputoukselle, jonka viereiseen kallioon oli rakennettu pieni temppeli. En muistaakseni ollut koskaan aikaisemmin nähnyt oikeaa luonnon vesiputousta, joten tämä oli oikein mukava kokemus. Tosin sadekauden aikaan vesiputous olisi ollut huomattavasti näyttävämpi, mutta silloin emme olisi päässeet lainkaan temppelin sisälle sen ollessa veden vallassa.

Putoukselta oli hienot näkymät laaksoon.

Päätimme kulkea paluumatkan takaisin bussipysäkille eri reittiä, mikä osoittautuikin aika lailla vaativammaksi vaihtoehdoksi. Sunnuntaikävely muuttui todelliseksi kuntoiluksi, kun hypimme purojen yli liukkaita kiviä pitkin polun hävitessä näkyvistä ja viidakko kietoutui tiheäksi ryteiköksi ympärillemme. Reitti oli kuitenkin ihan oikea pienistä epäilyistämme huolimatta ja pääsimme turvallisesti perille. Saimmepahan olla hetken aidosti luonnon äärellä pois ihmisvilinästä.

Illalla uskaltauduin ensimmäistä kertaa tekemään ruokaa tuoreista, raaoista katkaravuista. Harmaat katkaravut ovat vaan aina näyttäneet kaupassa jotenkin epäilyttäviltä Suomessa myytäviin vaaleanpunaisiin pakasterapuihin verrattuna. Täältä on turha edes etsiä kaupasta valmiiksi kypsennettyjä katkarapuja. Nätisti katkaravut kuitenkin muuttivat väriään pannulla, eikä vatsanväänteitä ilmaantunut.

 Katkarapujen seurana söimme paistettua munakoisoa, kirsikkatomaatteja ja patonkia.

Tämä viikko on mukavan täynnä ohjelmaa. Teemme pienen retken Wulaihin kuumille lähteille, toimin oppaana muutamalle suomalaiselle reppureissaajalle ja sunnuntaina on muutaman ystävän läksiäiset. Omaakin lähtöä pitäisi alkaa valmistella. Pahvilaatikot tavaroiden lähettämiseen laivalla Suomeen on jo hankittu, vaikka suuri osa tavaroista olisikin tarkoitus antaa/myydä tutuille.