Värikästä arkea

Mistäköhän sitä tällä kertaa aloittaisi? Valokuvia katsellessa tajuaa, kuinka paljon kahdessa viikossa on taas ehtinyt tehdä. Tämä postaus on siis enemmän tai vähemmän sekava katsaus viime päiviin lähinnä kuvien kautta.

Suomessa lumet ovat jo aikaa sitten sulaneet ja täällä niitä ei koskaan ollutkaan. Halusimme kuitenkin siirtyä hetkeksi talvisiin tunnelmiin ja kävimme luistelemassa Taipein areenalla. Kaukalossa oli meidän lisäksemme taitoluistelua harjoittelevia lapsia ja muutamia, selkeästi ensi kertaa jäällä olevia aikuisia. Kypärää oli pakko käyttää, mikä tuntui lievästi sanottuna typerältä. Luistimet olivat hölmöt muovihökötykset, mutta niihin totuttuani pari tuntia sujui leppoisasti kaukaloa kierrellessä.

Viime viikonloppuna olimme piknikillä Taipein suurimmassa puistossa lukuisten muiden ulkomaalaisten kanssa. Olen jo pitkään harmitellut sitä, ettei asunnossamme ole uunia, joten leipomismahdollisuudet ovat aika mitättömät. Löysin kuitenkin mielenkiintoisen reseptin leivän tekemiseen pannulla ja teinkin näitä pikkuleipäsiä mukaan piknikille. Vastaanotto oli suopea, joten leipää pitää varmaan tehdä uudestaankin. 

Tsekkiläinen ystävämme Filip oli myös mukana piknikillä.

Eilen otin kameran mukaan aamulla yliopistolle lähtiessäni, joten voin nyt esitelle hieman lähiympäristöä. Aivan asuntomme vieressä on viehättävä, pieni ulkoilualue, mihin on hyvä mennä rentoutumaan päivisin gradun kirjoituksen lomassa. Ilman alueelle ohjaavaa kylttiä (Qingxi greens) en varmaan olisi koskaan tajunnut etsiä paikkaa näiden rähjäisten rakennusten lähistöltä.

Alueella vilistää myös hauskoja pikkuliskoja ja lentelee uskomattoman isoja perhosia. Muutama gekko suostui kuvattavaksi, mutta perhosia en saanut ikuistettua kameralla.

Yliopiston kielikeskus sijaitsee suurella mäellä, joten hyötyliikuntaa tulee harrastettua päivittäin ihan kiitettävästi.

Mäkeä ylös ja alas liikennöivät pienet pinkit bussit, mutta olen päättänyt turvautua niihin vain äärimmäisen laiskuuden iskiessä tai sään ollessa hiostavan kuuma. (Lue: käytän bussia useita kertoja viikossa.) Bussimatka maksaa kokonaisen dollarin (3 senttiä).

Näkymät kielikeskuksesta ovat varsinkin kirkkaalla ilmalla todella hienot.

Eilen osallistuin kielikeskuksen järjestämään työpajaan, jossa meille opetettiin kiinalaisen kalligrafian alkeita. Vietin siis pari tuntia maalaamalla paperille eri muotoisia pisteitä ja viivoja. Lopuksi pääsin jopa harjoittelemaan oman kiinalaisen nimeni maalaamista, mikä osoittautui hyvin haastavaksi. Hyvä ryhti, oikea siveltimen pitotapa ja vankka keskittyminen ovat olennaisia tekijöitä maalatessa.

Kiinan ryhmässäni on tällä hetkellä minun lisäkseni kuusi ihmistä. Tässä sveitsiläinen Alex ja saksalainen Maren, sekä vilaus opettajastamme.

Italialais-taiwanilainen Daniela ja saksalainen Waldemar.

Lisäksi ryhmässä on kaksi amerikkalaista miespuolista opiskelijaa. Oppitunnit ovat edelleen hauskoja ja mielenkiintoisia, suurelta osin opettajan loistavan huumorintajun ja piirustustaidon ansiosta. 

Ruisleipää ja pääsiäismunia Taiwanilaisittain

Pääsiäisestä ei ole täällä päin maailmaa tietoakaan, joten tämä viikko on kulunut yhtä kiireisissä merkeissä kuin sitä edeltävät ja luultavasti tulevatkin viikot. Kiinan kurssi on nyt puolessa välissä, joten torstaina opettaja piti meille isohkon kokeen. Pieniä testejä meillä on viikottain, mikä onkin erinomainen motivointitapa varsinkin kirjoittamisen harjoitteluun. Torstain koe sujui omalta osaltani hyvin ainakin kirjallisen osuuden puolesta. Kiinan ääntäminen tuottaa vielä ongelmia, joten suullinen osuus ei varmaankaan mennyt ihan nappiin. Sitä paitsi en ole lainkaan tottunut kielitaidon suulliseen testaamiseen, sitä kun ei Suomen kouluissa juurikaan harrasteta. Kiinan kielen opiskelusta erikoisen tekee se, että suullinen ja kirjallinen osaaminen voivat olla täysin irrallisia toisistaan. On siis mahdollista puhua sujuvasti kiinaa ymmärtämättä merkeistä mitään tai päinvastoin. 

Perjantaina vietin aamupäivän kiertelemällä taidegallerioita slovakialaisen ystäväni kanssa. Vaikka en taiteesta kovin paljoa ymmärräkkään, oli todella mielenkiintoista nähdä taiwanilaista modernia taidetta perinteisen kiinalaisen tyylin sijaan. Iltapäivällä minulla oli tapaaminen Taipein lääketieteellisen yliopiston professorin kanssa. Tarkoituksena oli keskustella työmahdollisuuksista ensi syksylle. Olin siis päättänyt tulla takaisin Taiwaniin kesän jälkeen, kunhan vain löytäisin täältä jotain mielekästä tekemistä. Tapaaminen sujui erittäin hyvin ja näyttääkin vahvasti siltä, että minulle olisi tutkimusassistentin paikka tiedossa ravitsemus- ja terveystieteiden laitokselta. Tutkimusryhmän projektit vaikuttivat mielenkiintoisilta, joten olen todella innoissani työpaikasta. Asiat voivat kuitenkin vielä muuttua suuntaan tai toiseen, mutta ainakin tällä hetkellä tilanne näyttää oikein hyvältä.

Hyvin sujuneen tapaamisen jälkeen päätin palkita itseni ostoskierroksella Taipein hienoimmassa ostoskeskuksessa, joka tietenkin sijaitsee kaupungin korkeimmassa rakennuksessa, Taipei 101:ssa. Herkullisen jäätelöannoksen ja aivan liian kalliiden vaatteiden katselun jälkeen toteutin jo kauan suunnittelemani kauppareissun paikalliseen Stockmanniin. Saalis olikin kaikkien ennakko-odotuksieni mukainen: irtokarkkeja, pääsiäismunia, englantilaista siideriä, brie-juustoa ja ruisleipää! Kaikki nämä ovat siis tuotteita, joita ei Taipeista kovin helposti löydä. Ruisleipä ei tietenkään ole lähelläkään suomalaista leipää, vaan on pehmeä, hieman ruisjauhoja sisältävä, sämpylä. Pääsiäismunakin paljastui kotona pettymykseksi. Suklaamunan sijaan paketissa olikin muovinen muna täynnä kummallisia makeisia, mutta eipä se onneksi pilannut muuten onnistunutta päivää.

Lauantaina olimme taas liikkellä kaupungilla. Borek oli aiemmin tällä viikolla saanut selville, että joukko lähinnä ruotsalaisia ja suomalaisia miehiä kokoontuu joka lauantai pelaamaan sählyä Taipein keskustaan. Lähdimme siis lauantaiaamuna katsastamaan, josko Borek pääsisi pelaamaan ja minä tapaamaan lisää suomalaisia. Paikalla olikin iloinen ruotsalaisjoukko laittamassa peliä pystyyn. Taiwanissa suurta osaa urheilulajeista harrastetaan tilojen puutteen vuoksi ulkona, joten sählyäkin pelattiin ulkokentällä paahtavassa auringonpaisteessa. Myöhemmin paikalle tuli myös muutama suomalainen ja sain kuulla heidän kokoontuvan kerran kuussa "tosimiesten iltaan". Minä kun olin ensimmäinen suomalainen nainen, johon nämä miehet olivat Taipeissa törmänneet. Saapi nähdä uskaltaudunko joskus mukaan tähän suomalaisten kokoontumiseen.

Sunnuntai on kulunut jo perinteeksi muodostuneen pannukakkuaamiaisen jälkeen gradun kirjoittamisen ja tsekin opiskelun merkeissä. Näin pääsiäisenä lisään Suomesta kaipaamieni asioiden listaan Mignon-munat ja pääsiäislampaan. Kuusi jäljellä olevaa viikkoa hujahtavat kuitenkin varmasti nopeasti, joten taidan keskittyä nauttimaan kaikista Taiwanin hyvistä puolista Suomeen ikävöinnin sijaan.

Ne pienet erot

Blogin edellisestä päivityksestä on päässyt kulumaan ihan liian kauan, sillä kiireitä riittää. Kiinan opiskelut edistyvät hyvin, vaikka uusia asioita opetetaan siihen tahtiin, ettei meinaa perässä pysyä. En edes tiedä kuinka monta merkkiä nyt osaan / monta merkkiä minun pitäisi osata. On kuitenkin mukavan palkitsevaa opiskella välillä jotain, jonka tulokset huomaa käytännössä heti. Tuntuu mielettömältä, kun käteen annetaan paperi täynnä kiinalaista kirjoitusta, josta kuukausi sitten ei olisi ymmärtänyt sanaakaan, ja nyt pystyy lukemaan kaiken vaivatta. Vaikka tietenkin sanavarastoni on vielä hyvin rajoittunut.

Elämä pyörii siis lähinnä opiskelun ympärillä ja viikot tuntuvat kuluvan todella nopeasti. Ajattelinkin siis nyt kirjoittaa pienistä asioista, jotka ovat täällä Taipeissa jotenkin merkille panemisen arvoisia. 

Nimet

Ennen tänne tuloani minun oli hankittava itselleni kiinalainen nimi kielikurssin hakemusta varten. Pyysin kiinan opettajaani kehittämään nimen oikean nimeni perusteella. Kiinalaiset nimet ovat aina muodossa 1-tavuinen sukunimi + 1-2-tavuinen etunimi, ja niillä on usein myös jokin tärkeä merkitys. Mikä tahansa merkki, joka olisi lähellä suomalaista nimeäni, ei siis käynyt päinsä. Kiinalainen nimeni on  馬努蘭, joka lausutaan mǎnǔlán. Sukunimi (ma) tarkoittaa hevosta ja on yleinen kiinalainen sukunimi. Lan tarkoittaa orkideaa ja on sama merkki, kuin sanassa Fenlan, joka tietenkin tarkoittaa Suomea. Oppitunneilla opettaja ja muut opiskelijat käyttävät toisistaan kiinalaisia nimiä, joten yliopistolla olen Nulan, muualla Noora. Aluksi tämä tuntui hieman oudolta, mutta nyt tunnistan itseni yhtä lailla kiinalaisella tai suomalaisella nimellä kutsuttaessa. Myös useimmilla taiwanilaisilla on oikean kiinalaisen nimensä lisäksi englanninkielinen nimi, jolla heidät tunnetaan ulkomaalaisten keskuudessa. Tämän nimen he ovat kuitenkin itse valinneet ja voivat kyllästyessään vaihtaa sen toiseen, trendikkäämpään nimeen.

Liikunta

Käyn yliopiston kuntosalilla ja läheisessä "kuntokeskuksessa" aerobicissa, joogassa ja vatsatanssitunneilla. Ohjatut tunnit ovat tietenkin kiinaksi, joten minä tyydyn ottamaan mallia muista ja toivomaan, ettei mene täysin päin seiniä. Taiwanilaisten pukeutuminen jumppatunneille aiheuttaa välillä kummastusta. Lähes jokaisella tunnilla ainakin yhdellä tytöistä on farkut jalassa. Henkilökohtaisesti en voisi kuvitella mitään epämukavampaa kuin joogaaminen tiukoissa farkuissa. No, jokainen tyylillään. Kuntosalilla pojat kuntoilevat usein pelkät farkut jalassa, ylävartalo paljaana ja katselevat lihaksikasta vartaloaan häpeilemättä salin peileistä. Joskus he jopa tuovat tyttöystävänsä mukanaan ihailemaan ja kannustamaan heidän suorituksiaan. 

Kauppakuitit

Suomessa olen tottunut heittämään ruokakaupasta saamani kuitit samantien roskikseen. Täällä se voi kuitenkin parhaimmillaan tarkoittaa miljoonien dollarien heittämistä hukkaan. Kaikki viralliset kuitit nimittäin osallistuvat valtion järjestämään lottoarvontaan, jonka päävoittona on 2 miljoona dollaria (noin 45 000 euroa). Joka toinen kuukausi kaivamme siis taskujemme pohjista ja lompakoista kaikki mahdolliset kuitit ja jännitämme josko päävoitto, tai edes jokin pienemmistä voitoista, osuisi kohdallemme. Vielä ei ole onni potkaissut. Useat henkilöt ovat kuitenkin todistettavasti voittaneet arvonnasta 200 dollaria (4,5 euroa), joten eiköhän meidänkin onnemme vielä käänny.

Liikennevalot

Aivan, jopa liikennevalot ovat täällä jotain täysin erilaista. Suomessa, ja useimmissa muissakin maissa, liikennevaloissa esiintyvät yksinkertaiset punainen seisova ja vihreä kävelevä hahmo. Taiwanissa punainen hahmo on täysin tavallinen, mutta valon vaihtuessa vihreäksi, liikennevalojen näytössä alkavat juosta sekunnit siihen, kunnes valo vaihtuu taas punaiseksi. Tämän lisäksi vihreä hahmo on animoitu siten, että valojen juuri vaihduttua se kävelee rauhallisesti ruudussa ja ajan kuluessa vähiin se kiihdyttää vauhtiaan juoksuun, ennen kuin punainen, liikkumaton hahmo taas valloittaa näytön. Hämmästyttävää teknologian kehitystä, eikö?

Kauneusihanteet

Yritin muutama päivä sitten ostaa itselleni uutta kasvovoidetta. Tehtävä osoittautui kuitenkin yllättävän hankalaksi. Lähes jokainen tuote mainostaa itseään "ihoa valkaisevana". Taiwanilaisten keskuudessa vallitsevan käsityksen mukaan, mitä vaaleampi iho, sen kauniimpi nainen. Minä taas olen kasvanut länsimaalaisten kauneusihanteiden parissa, enkä todellakaan halua ihoni olevan enää tätä vaaleampi, päinvastoin. Tämä kauneusihanne on myös syy sille, miksi sateenvarjo ei koskaan ole tarpeeton varuste Taiwanissa. Huonolla ilmalla se suojaa sateelta, hyvällä ilmalla auringolta, ettei iho vain pääsisi ruskettumaan.

Vessat

Kuten jo kotiamme esitellessä tuli ilmi, asuntomme wc-pönttö on mallia high-tech. Valitettavasti kodin ulkopuolella tälläisestä luksuksesta on turha haaveilla. Useimmat yleiset vessat ovat nimittäin ns. "kyykkyvessoja". Pöntön korvaa siis lattiatasossa oleva allas, jonka päälle on tarkoitus kyykistyä. Paperia ei myöskään ole useimmiten tarjolla, koska ihmisten oletetaan aina kuljettavan nenäliinoja mukanaan. Käytettyjä papereita ei saa laittaa altaaseen, vaan ne tulee heittää vieressä olevaan roskikseen. Kuten jo varmaan arvasitte, yritän välttää yleisten vessojen käyttöä viimeiseen asti. Ainakaan suomalaisen näkökulmasta tämä ei ole kaikkein hygieenisin tapa käydä vessassa. En halua edes kuvitella miltä jo nyt kohtuullisen inhottavat baarien vessat Suomessa näyttäisivät, jos tyttöjen pitäisi muutaman siiderin juotuaan asioida korkokengät jalassa kyykkyvessassa. (Pahoittelen tämän mielikuvan laittamista lukijoiden päähän.)

Loppuun muutama kuva parin viikon takaiselta retkeltämme Lalashan-vuorelle. Retki tehtiin hyvin taiwanilaiseen tapaan: ensin kolme tuntia bussissa matkustusta ylös vuorelle, sitten välipala ennen tunnin vaeltelua luonnossa ja kolme tuntia bussilla takaisin. Ihan mukava päivä kuitenkin. 

Tällä hetkellä vesimäärä Taipein joissa on todella vähäinen. Sadekauden alkaessa, ja varsinkin taifuunin iskiessä, vesimassat täyttävät joet ja onnistuvat jopa murtamaan suuri patoja, kuten kuvassa näkyy.

Lalashan on tunnettu jopa tuhansia vuosia vanhoista puista.

Takaisintulomatkalla pysähdyimme erinomaiselle illalliselle tämän ison sillan läheisyyteen.