Japani, osa 1: Osaka

Olimme reilun viikon matkalla Japanissa ennen töiden ja opiskelujen alkamista. Lähdimme Taipeista torstai-iltana ja palasimme seuraavan viikon lauantaina. Lensimme Osakaan ja vietimme ensimmäiset yöt japanilaisen ystävän, Ryon, luona Kobessa, josta teimme päiväretkiä muihin kaupunkeihin.

Osaka

Perjantaina uuvutimme itsemme kävelemällä ympäri Osakaa. Kaupungissa asuu 2,7 miljoonaa ihmistä, mikä tekee siitä Japanin kolmanneksi suurimman kaupungin Tokion ja Jokohaman jälkeen. Ja kyllä sitä väkeä riitti, varsinkin suurimmilla juna- ja metroasemilla ihmisvirta tuntui välillä loputtomalta. 

Ensimmäisenä kävimme katsastamssa 1500-luvulla rakennetun Osakan linnan. Rakennus oli oikein hieno, mutta minusta oli viihdyttävämpää katsella ympärillä pyöriviä koululaisryhmiä. Borek taas lepuutti silmiään puistonpenkillä aikaisesta aamuherätyksestä johtuen. Lähdimme nimittäin aamulla liikeelle yhtä aikaa töihin menevän Ryon kanssa. Työt alkoivat aamulla ennen yhdeksää ja loppuivat iltaseitsemän jälkeen. Ryon mukaan kyseessä oli viikonloppua edeltävä lyhyt työpäivä. Japanilainen työkulttuuri ei mielestäni vaikuttanut kovinkaan houkuttelevalta.

Seuraavaksi suuntasimme keskustaan erilaisia kauppoja kiertelemään. Elektroniikkamyymälöitä oli tietysti pilvin pimein, mutta valitettavasti yhtään hienoa robottia en nähnyt. Lelukauppojen tarjonta oli hieman erikoista. Muovifiguureja löytyi kääpiömallisista Star Wars-ukoista...

...hieman erikoisempiin, ilmeisesti varttuneemmalle väellä tarkoitettuihin leluihin. Eivätkä nämä tytöt todellakaan olleet sieltä rohkeimmasta päästä.

Lisäksi löysin sekä piraattiversioita että ihan aitojakin muumituotteita. Kaikki nämä lelut olivat sulassa sovussa samassa liikeessä.

Tällä kauppakujalla myytiin tuoreita vihanneksia ja mereneläviä.

Kissakuumettani helpottamaan löysin useamman lemmikkieläinkaupan täynnä suloisia koiran- ja kissanpentuja. Eläinten olot eivät varmasti ole parhaimmasta päästä, mutta ainakin ne vaikuttivat hieman paremmilta, kuin paikoissa joihin olen Taipeissa törmännyt. Pentujen hinnat olivat pilvissä ja luinkin myöhemmin opaskirjasta, että Tokiossa on paikka johon ihmiset saavat maksua vastaan mennä leikkimään kissojen kanssa, koska heillä ei ole varaa omaan lemmikkiin. Harmi, että jätimme Tokion kokonaan väliin tällä reissulla. Lemmikkieläinkauppojen kissoja piti tyytyä katselemaan lasin takaa.

Erilaiset pelihallit ovat Japanissa todella suosittuja. Kuvassa pelataan metallikuulapeliä, Pachinkoa.

Ruokien valitseminen ravintoloissa oli tehty turisteille helpoksi. Lähes jokaisen ravintolan ikkunassa oli kokoelma muovista tehtyjä, usein hyvin aidonnäköisiä malliannoksia, joita osottamalla välttyi ruokalistan tulkkaamisesta.

Illan hämärtyessä viihdytimme itseämme tarkkailemalla Osakan kaduilla kulkevia erikoisen näköisiä ihmisiä. Manga-sarjakuvat ja varmasti useat muutkin ilmiöt inspiroivat varsinkin naisia pukeutumaan hyvinkin mielenkiintoisesti.

Tämän rankan päivän jälkeen suuntasimme lauantaina turistien valloittamaan Kiotoon. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Taipeissa taas

Lensin keskiviikkona Helsingistä Amsterdamin kautta takaisin Taiwaniin. Lentokentällä meinasi iskeä paniikki kun astuin ulos tukahduttavaan kuumuuteen ja muistin samalla kaikki Taipein vähemmän mukavat puolet. Viimeksi tänne tullessa olin hyvin avoimin mielin, koska minulla ei ollut aavistustakaan siitä mitä on edessä. Nyt kaupunki on tuttu, joten tiedän mitä odottaa. Onneksi näiden muutamien täällä viettämieni päivien aikana ne hyvätkin puolet ovat muistuneet mieleen.

Kesä Suomessa, ja vähän Tsekeissäkin, oli aika lailla täydellinen. Toteutin kaikki ne asiat, joista viime keväänä täällä haaveilin: kävin Tukholmassa, Ruisrockissa, Linnanmäellä, uimassa, saunomassa, söin suomalaisia herkkuja, juhlin siskon häitä, vietin aikaa perheen sekä kavereiden kanssa, olin vähän töissä ja valmistuinkin vielä. Aika tehokas kesä näin jälkeenpäin ajateltuna. 

Työt ylipistolla alkavat vasta lokakuun alussa, joten minulla on vielä muutama viikko aikaa lomailla. Reilun viikon tästä lomasta aion viettää Japanissa. Töistä minulla on ilmeisesti lomaa ainoastaan helmikuussa kiinalaisen uuden vuoden aikaan, joulukin menee siis arkisesti ahertaessa. Toinpahan sentään mukanani glögi- ja piparkakkumausteita, joten eiköhän sitä joulutunnelmaa saada tännekin vähän luotua.

Kesän aikana kävi ilmi, ettei Taiwanissa laillisesti työskenteleminen ulkomaalaisena ole mikään helppo juttu. Tiesin toki, että joutuisin tekemään asian eteen töitä, mutta silti tarvittavien lupien ja leimojen määrä otti lievästi sanottuna päähän jossain vaiheessa. En vieläkään ole ihan varma onko kaikki kunnossa, mutta nyt olen ainakin paikan päällä hoitamassa asioita. Heti tänne tultuani kävin perusteellisessa terveystarkastuksessa viisumia varten. Nyt odotan innolla tuloksia, enhän koskaan ennen ole käynyt lepra- tai tuberkuloosi-testeissä. Oikeasti hyödylliset testit, kuten näkökyvyn tarkistaminen, jäivät minulta väliin koska sairaanhoitaja ei ilmeisesti osannut puhua minulle englantia ja arveli (ihan oikein), etten olisi ymmärtänyt kiinankielisiä ohjeita.

Täällä pitäisi siis asustella pitkälle ensi kevääseen. Tässä blogissa tarkoitus olisi yleisen valittamisen ("täällä on ihan sairaan kuuma/kylmä, ruoka on pahaa) lisäksi raportoida töiden sujumisesta, erilaisista reissuista ja kaikesta muustakin mitä mieleen tulee, aivan kuten viime keväänä. Kesän aikan yllättävän monet ihmiset kertoivat minulle lukeneensa blogiani. Tämä oli tietysti kauhean mukavaa, mutta vielä mukavampaa olisi ollut, jos olisin tiennyt siitä jo täällä ollessani. Ne muutamat saamani kommentit todellakin piristivät päiviäni. Esitän lukijoille siis kainon pyynnön: Kommentoikaa, ihan mitä tahansa, ihan milloin tahansa, kaikki otetaan ilolla vastaan. Vastavuoroisesti minä yritän päivittää blogia tasaisin väliajoin. 

Hyvää syksyä kaikille Suomeen!

Viimeisten päivien kuulumiset ja kurkistus tulevaan

Viimeinen viikko Taipeissa kului eläintarhavierailun, yliopiston synttäreiden juhlinnan, kiinan kokeeseen opiskelun ja tietenkin pakkailun merkeissä. Tiistaina yliopistomme täytti 82 vuotta ja kampusalue oli täynnä kaikenlaista ohjelmaa. Minä osallistuin juhlintaan käymällä katsomassa suurta ja mahtavaa cheerleader-kilpailua. Ilmeisesti jokainen yliopiston laitos valmistaa vuosittain oman näytöksensä, johon selvästi käytetään paljon aikaa ja vaivaa. Sekä tytöt että pojat hyppivät ja pomppivat lavalla pikkuruisissa vaatteissa ja julistivat olevansa "Number one!". Esityksillä oli aina jokin erityinen teema, esim. Aladdin, kivikausi, viidakko, joulu(??). Suomen yliopistoissa olisi aika vaikea kuvitella vastaavaa tapahtumaa, vaikka totta puhuen muistanpa itsekin eräänä vappuna osallistuneeni samantyyppiseen toimintaan toimiston pihalla...

 Cheerleader-esitysten lisäksi yliopistoa juhlittiin mm. paraatilla ja pyörittämällä suurta palloa kilpaa ympäri juoksurataa. Älkää kysykö miksi.

Torstaina totetutimme pitkään suunnitellun vierailun läheiseen eläintarhaan. Eläintarha on todella iso, emmekä millään jaksaneet kiertää kaikkia paikkoja 35 asteen kuumudessa, joten näkemistä riittää vielä toiseksikin kerraksi. Eläintarhan suurimpana vetonaulana ovat ehdottomasti viime vuonna saapuneet pandat. Kiina lahjoitti Taiwanille joulukuussa kaksi pandaa, eikä tämä lahja tietenkään ollut mitenkään merkityksetön vaan osoitus Kiinan ja Taiwanin lämpenevistä suhteista. Kiina antoi pandoille nimet Tuan Tuan ja Yuan Yuan, jotka yhdessä tarkoittavat "uudelleen yhdistymistä". Kaikkia taiwanilaisia tämä ei todellakaan miellyttänyt ja pandoille alettiinkin heti keksiä uusia lempinimiä. Taiwanin edellinen hallitus ei suostunut ottamaan vastaan Kiinan pandalahjoitusta, mutta nykyinen hallitus on edellistä Kiina-myönteisempi. Oma ymmärrykseni Taiwanin ja Kiinan välisestä tilanteesta ei ainakaan vielä ole kovinkaan kattavaa, joten lainaan Wikipediaa selittääkseni nykyistä tilannetta: "Yhden Kiinan politiikka on näkemys, jonka mukaan on olemassa vain yksi Kiinan valtio. Kiinan kansantasavallan mukaan tämä tarkoittaa sitä, että Kiinan tasavalta Taiwanilla on vain Kiinan kansantasavallan kapinoiva maakunta, jonka tulee palata takaisin Kiinan valtion yhteyteen liittymällä Kiinan kansantasavallan hallinnon yhteyteen, jolloin sille voidaan taata yksi maa – kaksi järjestelmää-politiikan mukaisesti sosialistisesta talousjärjestelmästä riippumaton talousjärjestelmä Hongkongin tapaan."

Joka tapauksessa, minä olin lähinnä kiinnostunut näkemään pandoja ensimmäistä kertaa elämässäni välittämättä niiden antamasta poliittisesta viestistä. Ikävä kyllä, eläintarhassa pandat lähinnä syövät ja nukkuvat, ja me satuimme paikalle päiväunien aikaan. Näimme lasiseinän takaa siis kaksi liikkumatonta möhkälettä. Kuvamateriaalikaan ei siis ole kovin laadukasta.

Tässä parempi lehtikuva pandoista.

Panda-aiheisia matkamuistoja sen sijaan oli tarjolla yltäkylläisesti useammassa myymälässä.

Muut eläimet olivat onneksi aktiivisempia ja suostuivat kuvattaviksikin.

Virtahevot ilmeisesti lisääntyvät tarhaolosuhteissa hyvin, sillä niitä oli paljon.

Ensimmäistä kertaa elämässäni myös minä tunsin olevani osa eläintarhaa. Yliopistolla kukaan ei juurikaan kiinnitä huomiota ulkomaalaisiin, mutta heti eläintarhan porteista sisään astuttuamme paikalle olleiden kouluryhmien lapset alkoivat supista keskenään ja osoitella meihin päin innokaasti. Ehkäpä olimme maasedulta tulleille lapsille yhtä harvinainen ja eksoottinen näky kuin eläintarhan eläimetkin. 

Eläintarhakäynnin jälkeen vuorossa oli kiinan lopputentti, joka sujui yllättävänkin hyvin, ja seuraavana päivänä viimeinen kokoontuminen luokkatovereiden kanssa. Tämän kevään jälkeen voin sanoa, että ehdottomasti paras tapa oppia kiinaa on aidossa ympäristössä natiiviopettajan kanssa. En ole aiemmin kieltä tällä tavalla opiskellut, mutta kokemukset olivat oikein positiivisia. Kesäksi Suomeen ostin kiinan oppikirjan, joten saapa nähdä miten itseopiskelu sujuu. 

Tätä kirjoittaessani olen jo tukevasti Suomen maankamaralla nauttimassa alkavasta kesästä ja kaikista ihanista suomalaisista ruoista. Ruokakaupassa en meinannut housuissani pysyä, kun kaikkea juustosta ruisleipään oli yhtäkkiä helposti saatavilla. Blogi painuu nyt kesälomalle, syksyllä Taiwaniin palatessani luvassa on ainakin...

...maisemia Taipei 101:n huipulta, sinne kuin en tänä keväänä saanut aikaiseksi mentyä...

...totuttelua uuteen työpaikkaan Taipein lääketieteellisen yliopiston ravitsemus- ja terveystieteiden laitoksella...

...paljon kiinalaista ruokaa (siihen en kesän aikana koske)...

...ja tietenkin lukemattomia uusia tarinoita olemisesta ja elämisestä Taiwanissa!

Nantou

Vietin viime viikonlopun Taiwanilaisen tuttavani Kacyn kotikaupungissa Nantoussa. Taiwanissakin vietettiin sunnuntaina äitienpäivää, joten pääsin Kacyn kotiin kurkistamaan miten päivää täällä vietetään. Nantou sijaitsee aivan keskellä Taiwania ja bussimatka sinne kestää noin neljä tuntia. Lähdettyämme aikaisin lauantaiaamuna liikkelle olimme siis perillä sopivasti lounasaikaan. Minut istutettiin pöydän päähän ja ympärilleni tuotiin useita eri ruokalajeja joista valita. Kaikki paikalla olevat sukulaiset olivat kovin kiinnostuneita minusta ja yritin parhaani mukaani kommunikoida heidän kanssa vähäisillä kiinan taidoillani. Kacyn vanhemmat onneksi puhuivat jonkin verran englantia. Perheessä oli aiemmin ollut suomalainen vaihto-oppilas muutaman kuukauden ajan ja Kacy on ollut Suomessa vaihto-oppilaana, joten tämän perheen Suomi-tietous on varmasti parempi kuin normaalisti Taiwanissa. Sain kuulla olevani samanlainen kuin aiemmat heidän tapaamansa suomalaiset: hiljainen, rauhallinen, nätti ja puhdassydäminen. Perheen talo oli todella hieno ja iso, minut majoitettiin isoon makuuhuoneeseen omalla kylpyhuoneella.

Lounaan jälkeen lähdimme Kacyn, hänen serkkunsa ja ystävänsä kanssa autolla kiertelemään lähialueita. Ilma oli todella aurinkoinen ja puistot kauniita.

Illemmalla ajoimme viereiseen kylään Lukangin historialliselle alueelle, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa kapeaa, vanhahkoa katua täynnä pieniä kauppoja. Kaduilla myytiin erityisesti mereneläviä, kuten ostereita ja simpukoita. Illan hämärtyessä kylän kadut näyttivät hauskoilta lukuisten lyhtyjen valaistessa niitä.

Illalla pääsin kiinan ja englannin lisäksi yllättäen puhumaan suomea, sillä Kacyn perhe oli pyytänyt suomalaisen vaihto-oppilaan Henrin kylään sekä viettämään seuraavan päivän kanssamme. Kuvassa ovat Henri, Kacyn veli, Kacy, minä ja perheen vanhemmat. Perheessä oli myös suloinen, pieni koira, joka nautti varsinkin autolla matkustamisesta kanssamme.

Sunnuntaina matkustimme toiseen lähikylään ja vuokrasimme sieltä skootterit nähtävyyksien kiertelemistä varten. Me suomalaiset tyydyimme matkustajiksi ja annoimme kokeneimpien taiwanilaisten tyttöjen hoitaa skootterilla ajamisen. Hauskaa oli silti. Kävimme katsomassa mm. maanjäristyksessä tuhoutunutta temppeliä.

Viikonloppureissu Nantouhun oli todella onnistunut ja uskon, että vierailen perheessä vielä uudestaankin. Yliopistolla olen tekemisissä lähinnä ulkomaalaisten kanssa, joten oli mukava tutustua Taiwanin kulttuuriin ja ihmisiin vähän paremmin. Ja toki suomalaisen tapaaminen on tääällä aina yhtä mukavaa. Kävimme Henrin kanssa läpi kaikki Taiwanissa ärsyttävät ja Suomesta poikkeavat tavat ja jaoimme muutenkin kokemuksiamme.

Enää reilu viikko kunnes voin heittää hetkeksi hyvästit kiinalaiselle ruoalle ja hiostavalle kuumuudelle. Valitettavasti viikko kuluu varmaan aika nopeasti kiinan loppukokeeseen lukiessa ja gradun kanssa panikoidessa. Huomenna on onneksi luvassa juhlat kotonamme, joten pääsen vielä kunnolla viettämään aikaa varsinkin niiden ystävien kanssa, jotka eivät ole täällä enää ensi syksynä.