Ensimmäinen koulupäivä

Kiinan kurssini alkoi tänään. Tuntini ovat joka päivä 15-18, joten päivisin on aikaa tehdä kotitehtäviä ja kirjoittaa gradua. Aamupäivällä kielikeskuksessa oli tervetuliasjuhlat, jossa tutustuin muutamiin muihin vaihto-opiskelijoihin ja tapasin tietääkseni ainoan toisen suomalaisen, joka opiskelee tällä hetkellä samassa kielikeskuksessa. Lisäksi ennen tuntia kävin tutustumassa paikalliseen kuntokeskukseen ja yritin selvittää minkälaisia ohjattuja tunteja heillä on. Turhauduin taas kiinan kielen osaamattomuuteeni Borekin hoitaessa lähes kaiken kommunikoinnin ohjaajien kanssa. Mielialani ensimmäiselle oppitunnille kävellessäni ei siis ollut paras mahdollinen yrittäessäni muistella mitä hittoa teen tässä maassa, missä en ymmärrä mistään mitään.

Tunnelmani muuttui kuitenkin pian oppitunnin alkaessa. Kielikeskuksessa opiskelee yhtäaikaa useita satoja opiskelijoita eritasoisissa ryhmissä. Minun ryhmässäni on lisäkseni kuusi muuta opiskelijaa, 3 saksalaista, 2 amerikkalaista ja yksi japanilainen opiskelija. Ryhmän kokoonpano voi kuitenkin vielä muuttua ihmisten etsiessä itselleen sopivaa tasoa. Opettajamme on kielikeskuksen ainoa miesopettaja, 62-vuotias alunperin pekingiläinen mies, joka ensimmäisen tunnin perusteella vaikutti erinomaiselta opettajalta. Englantia tunnilla ei juuri puhuttu ja ilmeisesti minua ei laitettukaan ihan aloittelijoiden ryhmään, sillä opettaja tuntui olettavan meidän osaavan ainakin kiinan kielen perusasiat ääntämisestä ym. tärkeistä asioista. Tosin taso meidän opiskelijoden kesken oli aika vaihteleva, itse kuitenkin uskon ryhmän olevan juuri oikea minulle. Huomasin onnekseni muistavani yllättävän paljon syksyiseltä kiinan kurssiltani Suomessa ja jopa ymmärsin suurimman osan opettajan puheesta. Kolme tuntia kiinaa joka päivä on kuitenkin todella paljon, joten luulenpa, että jossain vaiheessa täytyy ponnistella pitääkseen motivaatiota yllä. 

Tunnin loputtua kohtasin ulkona ensimmäisen kunnon rankkasateen sen jälkeen kun tänne tulin. Kielikeskuskesta on kotiin 15 minuutin kävelymatka, joten valmistauduin henkisesti olemaan litimärkä, nälkäinen ja väsynyt päästessäni kotiin. Borek oli kuitenkin askeleen ajatuksiani edellä ja lähetti samalla hetkellä minulle viestin lähimmän sateenvarjokaupan sijainnista ja kertoi ruoan olevan valmista kotona. Yksinasumisessakin on puolensa, mutta taidanpa silti olla aika tyytyväinen tähänkin tilanteeseen. Kotiin päästyäni ehdin vaihtaa kuulumisia Borekin kanssa viiden minuutin ajan ennen kuin hän lähti judoon. Rauhalliset koti-illat taitavat todellakin olla menneisyyttä opiskeluiden ja harrastusten myötä. Arki on arkea Taipeissakin. Taidanpa siis lähteä tästä ripustamaan pyykkejä parvekkeelle.