Viimeisten päivien kuulumiset ja kurkistus tulevaan

Viimeinen viikko Taipeissa kului eläintarhavierailun, yliopiston synttäreiden juhlinnan, kiinan kokeeseen opiskelun ja tietenkin pakkailun merkeissä. Tiistaina yliopistomme täytti 82 vuotta ja kampusalue oli täynnä kaikenlaista ohjelmaa. Minä osallistuin juhlintaan käymällä katsomassa suurta ja mahtavaa cheerleader-kilpailua. Ilmeisesti jokainen yliopiston laitos valmistaa vuosittain oman näytöksensä, johon selvästi käytetään paljon aikaa ja vaivaa. Sekä tytöt että pojat hyppivät ja pomppivat lavalla pikkuruisissa vaatteissa ja julistivat olevansa "Number one!". Esityksillä oli aina jokin erityinen teema, esim. Aladdin, kivikausi, viidakko, joulu(??). Suomen yliopistoissa olisi aika vaikea kuvitella vastaavaa tapahtumaa, vaikka totta puhuen muistanpa itsekin eräänä vappuna osallistuneeni samantyyppiseen toimintaan toimiston pihalla...

 Cheerleader-esitysten lisäksi yliopistoa juhlittiin mm. paraatilla ja pyörittämällä suurta palloa kilpaa ympäri juoksurataa. Älkää kysykö miksi.

Torstaina totetutimme pitkään suunnitellun vierailun läheiseen eläintarhaan. Eläintarha on todella iso, emmekä millään jaksaneet kiertää kaikkia paikkoja 35 asteen kuumudessa, joten näkemistä riittää vielä toiseksikin kerraksi. Eläintarhan suurimpana vetonaulana ovat ehdottomasti viime vuonna saapuneet pandat. Kiina lahjoitti Taiwanille joulukuussa kaksi pandaa, eikä tämä lahja tietenkään ollut mitenkään merkityksetön vaan osoitus Kiinan ja Taiwanin lämpenevistä suhteista. Kiina antoi pandoille nimet Tuan Tuan ja Yuan Yuan, jotka yhdessä tarkoittavat "uudelleen yhdistymistä". Kaikkia taiwanilaisia tämä ei todellakaan miellyttänyt ja pandoille alettiinkin heti keksiä uusia lempinimiä. Taiwanin edellinen hallitus ei suostunut ottamaan vastaan Kiinan pandalahjoitusta, mutta nykyinen hallitus on edellistä Kiina-myönteisempi. Oma ymmärrykseni Taiwanin ja Kiinan välisestä tilanteesta ei ainakaan vielä ole kovinkaan kattavaa, joten lainaan Wikipediaa selittääkseni nykyistä tilannetta: "Yhden Kiinan politiikka on näkemys, jonka mukaan on olemassa vain yksi Kiinan valtio. Kiinan kansantasavallan mukaan tämä tarkoittaa sitä, että Kiinan tasavalta Taiwanilla on vain Kiinan kansantasavallan kapinoiva maakunta, jonka tulee palata takaisin Kiinan valtion yhteyteen liittymällä Kiinan kansantasavallan hallinnon yhteyteen, jolloin sille voidaan taata yksi maa – kaksi järjestelmää-politiikan mukaisesti sosialistisesta talousjärjestelmästä riippumaton talousjärjestelmä Hongkongin tapaan."

Joka tapauksessa, minä olin lähinnä kiinnostunut näkemään pandoja ensimmäistä kertaa elämässäni välittämättä niiden antamasta poliittisesta viestistä. Ikävä kyllä, eläintarhassa pandat lähinnä syövät ja nukkuvat, ja me satuimme paikalle päiväunien aikaan. Näimme lasiseinän takaa siis kaksi liikkumatonta möhkälettä. Kuvamateriaalikaan ei siis ole kovin laadukasta.

Tässä parempi lehtikuva pandoista.

Panda-aiheisia matkamuistoja sen sijaan oli tarjolla yltäkylläisesti useammassa myymälässä.

Muut eläimet olivat onneksi aktiivisempia ja suostuivat kuvattaviksikin.

Virtahevot ilmeisesti lisääntyvät tarhaolosuhteissa hyvin, sillä niitä oli paljon.

Ensimmäistä kertaa elämässäni myös minä tunsin olevani osa eläintarhaa. Yliopistolla kukaan ei juurikaan kiinnitä huomiota ulkomaalaisiin, mutta heti eläintarhan porteista sisään astuttuamme paikalle olleiden kouluryhmien lapset alkoivat supista keskenään ja osoitella meihin päin innokaasti. Ehkäpä olimme maasedulta tulleille lapsille yhtä harvinainen ja eksoottinen näky kuin eläintarhan eläimetkin. 

Eläintarhakäynnin jälkeen vuorossa oli kiinan lopputentti, joka sujui yllättävänkin hyvin, ja seuraavana päivänä viimeinen kokoontuminen luokkatovereiden kanssa. Tämän kevään jälkeen voin sanoa, että ehdottomasti paras tapa oppia kiinaa on aidossa ympäristössä natiiviopettajan kanssa. En ole aiemmin kieltä tällä tavalla opiskellut, mutta kokemukset olivat oikein positiivisia. Kesäksi Suomeen ostin kiinan oppikirjan, joten saapa nähdä miten itseopiskelu sujuu. 

Tätä kirjoittaessani olen jo tukevasti Suomen maankamaralla nauttimassa alkavasta kesästä ja kaikista ihanista suomalaisista ruoista. Ruokakaupassa en meinannut housuissani pysyä, kun kaikkea juustosta ruisleipään oli yhtäkkiä helposti saatavilla. Blogi painuu nyt kesälomalle, syksyllä Taiwaniin palatessani luvassa on ainakin...

...maisemia Taipei 101:n huipulta, sinne kuin en tänä keväänä saanut aikaiseksi mentyä...

...totuttelua uuteen työpaikkaan Taipein lääketieteellisen yliopiston ravitsemus- ja terveystieteiden laitoksella...

...paljon kiinalaista ruokaa (siihen en kesän aikana koske)...

...ja tietenkin lukemattomia uusia tarinoita olemisesta ja elämisestä Taiwanissa!

Nantou

Vietin viime viikonlopun Taiwanilaisen tuttavani Kacyn kotikaupungissa Nantoussa. Taiwanissakin vietettiin sunnuntaina äitienpäivää, joten pääsin Kacyn kotiin kurkistamaan miten päivää täällä vietetään. Nantou sijaitsee aivan keskellä Taiwania ja bussimatka sinne kestää noin neljä tuntia. Lähdettyämme aikaisin lauantaiaamuna liikkelle olimme siis perillä sopivasti lounasaikaan. Minut istutettiin pöydän päähän ja ympärilleni tuotiin useita eri ruokalajeja joista valita. Kaikki paikalla olevat sukulaiset olivat kovin kiinnostuneita minusta ja yritin parhaani mukaani kommunikoida heidän kanssa vähäisillä kiinan taidoillani. Kacyn vanhemmat onneksi puhuivat jonkin verran englantia. Perheessä oli aiemmin ollut suomalainen vaihto-oppilas muutaman kuukauden ajan ja Kacy on ollut Suomessa vaihto-oppilaana, joten tämän perheen Suomi-tietous on varmasti parempi kuin normaalisti Taiwanissa. Sain kuulla olevani samanlainen kuin aiemmat heidän tapaamansa suomalaiset: hiljainen, rauhallinen, nätti ja puhdassydäminen. Perheen talo oli todella hieno ja iso, minut majoitettiin isoon makuuhuoneeseen omalla kylpyhuoneella.

Lounaan jälkeen lähdimme Kacyn, hänen serkkunsa ja ystävänsä kanssa autolla kiertelemään lähialueita. Ilma oli todella aurinkoinen ja puistot kauniita.

Illemmalla ajoimme viereiseen kylään Lukangin historialliselle alueelle, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa kapeaa, vanhahkoa katua täynnä pieniä kauppoja. Kaduilla myytiin erityisesti mereneläviä, kuten ostereita ja simpukoita. Illan hämärtyessä kylän kadut näyttivät hauskoilta lukuisten lyhtyjen valaistessa niitä.

Illalla pääsin kiinan ja englannin lisäksi yllättäen puhumaan suomea, sillä Kacyn perhe oli pyytänyt suomalaisen vaihto-oppilaan Henrin kylään sekä viettämään seuraavan päivän kanssamme. Kuvassa ovat Henri, Kacyn veli, Kacy, minä ja perheen vanhemmat. Perheessä oli myös suloinen, pieni koira, joka nautti varsinkin autolla matkustamisesta kanssamme.

Sunnuntaina matkustimme toiseen lähikylään ja vuokrasimme sieltä skootterit nähtävyyksien kiertelemistä varten. Me suomalaiset tyydyimme matkustajiksi ja annoimme kokeneimpien taiwanilaisten tyttöjen hoitaa skootterilla ajamisen. Hauskaa oli silti. Kävimme katsomassa mm. maanjäristyksessä tuhoutunutta temppeliä.

Viikonloppureissu Nantouhun oli todella onnistunut ja uskon, että vierailen perheessä vielä uudestaankin. Yliopistolla olen tekemisissä lähinnä ulkomaalaisten kanssa, joten oli mukava tutustua Taiwanin kulttuuriin ja ihmisiin vähän paremmin. Ja toki suomalaisen tapaaminen on tääällä aina yhtä mukavaa. Kävimme Henrin kanssa läpi kaikki Taiwanissa ärsyttävät ja Suomesta poikkeavat tavat ja jaoimme muutenkin kokemuksiamme.

Enää reilu viikko kunnes voin heittää hetkeksi hyvästit kiinalaiselle ruoalle ja hiostavalle kuumuudelle. Valitettavasti viikko kuluu varmaan aika nopeasti kiinan loppukokeeseen lukiessa ja gradun kanssa panikoidessa. Huomenna on onneksi luvassa juhlat kotonamme, joten pääsen vielä kunnolla viettämään aikaa varsinkin niiden ystävien kanssa, jotka eivät ole täällä enää ensi syksynä.

Hualien & Taroko

Viime viikonloppuna lähdimme pitkästä aikaa Taipein ulkopuolelle, Taiwanin itärannikolle. Alunperin tarkoitus oli lähteä matkaan lauantaiaamuna, mutta perjantaina junalippuja varatessa kävikin ilmi, että junat ovat tupaten täynnä. Siirsimme lähdön siis sunnuntaille, mikä myöhemmin osoittautuikin hyväksi vaihtoehdoksi sään ja turistien määrän kannalta.Matkakohteemme oli Hualien-niminen kaupunki, jonne Taipeista matkustaa junalla noin kolme tuntia. Hualien on itärannikon suurin kaupunki ja sen lähettyvillä on Taiwanin suosituin turistikohde, Taroko-rotko. Taiwanin itärannikko on huomattavasti alttiimpi maanjäristyksille ja taifuunien tuhoille kuin muu osa saaresta. Muutama viikko sitten minäkin sain tuntea elämäni ensimmäisen maanjäristyksen kotisohvalla. Tämänkin järistyksen keskus sijaitsi Hualienissa, joten Taipeissa se tuntui vain pienen pienenä tärinänä. Itärannikko oli myös vuoriston takia kauan eristyksissä muusta Taiwanista, joten väestöntiheys on siellä muuta maata pienempi. Hualien näytti kuitenkin hyvin tyypilliseltä taiwanilaiskaupungilta lukuisine mainoskyltteineen, skoottereineen ja ketjuravintoloineen.

Sunnuntaina vuokrasimme pyörät ja pyöräilimme rannalle. Kymmenen kilometrin pituinen pyörätie oli erinomaisessa kunnossa, mutta maisemat eivät olleet kovinkaan riemastuttavat. Pyöräilyreitti kulki nimittäin suuren teollisuusalueen läpi. Pyöräily pitkästä aikaa oli kuitenkin mukavaa ja pääsinpähän näkemään Tyynen valtameren ensimmäistä kertaa elämässäni. Rannalla seurasimme paikallisten sunnuntain viettoa ja söimme grillattua mustekalaa. Ilma oli hyvin tuulinen, muttei onneksi sateinen.

Illallisen söimme Lonely Planetin mukaan "koko Taiwanin" tuntemassa ravintolassa. Kiinalaiset ravintolat eivät juurikaan panosta sisustukseen, joten hyvän ravintolan tunnistaa helpoiten suuresta asiakasmäärästä. Epämääräisestä ulkonäöstä ei yleensä voi päätellä juuri mitään. Ravintoloissa ei yleensä ole juomia tarjolla, teetä lukuunottamatta, joten ostimme herkulliset mehut yötorilla sijaitsevasta kojusta. Asiakkaan valitsemat hedelmät puristetaan mehuksi tilauksen jälkeen, joten tuoreus on taattu.

Nukuimme juna-aseman lähellä sijaitsevassa kelvollisessa hotellissa, jonka henkilökunta oli yltiökohteliasta. Minä en ainakaan ole tottunut kumarteluun joka ikisen lauseen jälkeen. Maanantai-aamuna suuntasimme bussilla Tarokoon reippailemaan. Bussinkuljettan kaasujalka oli raskas, eikä matkaa rotkon reunalla olevalla tiellä voi kuvailla kovin miellyttäväksi. Autotie rakennettiin 1940-luvulla ja rakennusprosessissa kuoli ja haavoittui satoja työntekijöitä. Olimme kuvitelleet että maanantaipäivä olisi turistien kannalta hieman rauhallisempi päivä, mutta toisin kävi. Turistibussien määrä oli täysin käsittämätön, enkä todellakaan haluaisi nähdä paikkaa viikonloppuisin. Jäimme bussista pois ajettuamme 20 kilometriä kanjonin sisään ja tarkoituksena oli kävellä tietä pitkin takaisin kanjonin alkupäähän.

Maisemat tien varrella olivat mielettömät. Rotkon kallioseinämät kohoavat parhaillaan 1000 metrin korkeuteen. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Autotien lisäksi lähiympäristössä on useita patikointireittejä, mutta meillä ei ollut tällä kertaa aikaa tutustua niihin paremmin.

Lisäjännitystä päivään toivat lukuisat pilkkopimeät tunnelit, joiden läpi meidän oli käveltävä. Taskulamppu unohtui kotiin, joten hapuilimme eteenpäin kännyköiden valossa ja toivoimme kovasti, että autoilijat huomaisivat meidät ajoissa.

Rotkon reunoille on rakennettu useita temppeleitä ja näköalapaikkoja. Useimmat turistit tutustuivatkin rotkoon bussissa istuen pysähtyen välillä käymään temppeleissä tai katselemaan maisemia.

Käveltyämme noin 18 kilometriä, kun jalkoja alkoi jo vähän pakottamaan, tila-auto pysähtyi täysin yllättäen viereemme. Kiinalainen mies avasi ikkunan ja kysyi, josko haluaisimme kyydin Hualieniin. Tiedustelimme hintaa matkalle, mutta mies sanoi kieltäytyvänsä ottamasta rahaa vastaan. Hyppäsimme siis iloisina autoon ja säästimme näin sekä jalkojamme, että rahat bussimatkaan. Automatka oli hauska kokemus iäkkäämpien taiwanilaisten tiedustellessa mitä teemme Taipeissa ja emmekö haluaisi jatkaa matkaa heidän kanssaan toiseen itärannikon kaupunkiin. Kieltäydyimme kohteliaasti ja pyysimme heitä viemään meidät Hualienin juna-asemalle. Tarjoaisiko suomalainen koskaan oma-aloitteisesti kyytiä tuntemattomille, selkästi ulkomaalaisille, mahdollisesti samaa kieltä puhumattomille nuorille? Enpä usko.

Maanantai-iltana palasimme Hualienista junalla takaisin Taipeihin väsyneinä, mutta tyytyväisinä reissuun. Tämä viikko on kulunut arkisen aherruksen parissa. Gradunikin edistyy huolestuttavaa tahtia, kesällä pitää varmaan oikeasti valmistua...