Joulu & uusivuosi

Uusi vuosi on jo hyvää vauhtia vanhenemassa, mutta palaan silti hetkeksi joulun ja uudenvuoden aaton tunnelmiin. Jouluaattona söimme illallista intialaisessa ravintolassa, ostimme jouluruuat ja vaihdoimme lahjat kotona. Minä sain Borekilta lahjakortin aromaterapia-hemmotteluhoitoon, jonka kävin lunastamassa viime lauantaina. Oli ihanan ylellistä ja rentouttavaa.
Joulupäivänä suuntasin suoraan töistä joulujuhliin ystäviemme Lenkan ja Claudion luo. Ruokana oli slovakialaisia jouluruokia, jotka olivat oikein hyviä. Lisäksi Lenka kertoi meille omista jouluperinteistään, kuten hunajaristin piirtämisestä naimattomien naisten otsaan. Syy tähän jäi minulle tosin vähän epäselväksi.
Joulupukki toi runsaasti lahjoja.
Loppuillan vietimme huippujännittävän Jenga-pelin lumoissa. Aika hurjat bileet sanoisin...
Oikeasti oli kyllä tosi kivaa!
Lauantaina kokkailin jouluruokia parhaani mukaan, vaikka aika moni asia kauppalistalta jäi ostamatta kaupan puutteellisen tarjonnan takia. Lopputuloksena oli oikein hyvä, muttei ehkä kovin jouluinen illallinen. Norjalainen savustettu lohi oli yllättävän hyvää, mutta Ikean lisää-vain-vesi-ruisleipää olisi voinut pitää uunissa vähän kauemmin. Pääruuaksi tein Karjalaisesta pitopöydästä tuttua makaronilaatikkoa ja paistoin pihvit. Jälkkäriksi oli hyviä juustoja ja yöpalaksi itsetehtyä kinuskikastiketta jäätelön kera.
Uudenvuoden aattona istuimme ensin iltaa chileläisen ystäväparin luona ja liityimme sen jälkeen lukuisten taiwanilaisten joukkoon Taipein kaduille katselemaan ilotulituksia. Omalla kameralla kuvatut otokset eivät olleet kovin onnistuneita.
Tässä netin syövereistä löytynyt parempi kuva.
(Tänään muuten vihitään käyttöön maailman korkein rakennus Dubaissa, joten Taipei 101 tipahtaa listalla kakkoseksi.)
Toisin kuin paikalliset juhlijat, me emme rynnänneet metroilla ja busseilla kotiin heti vuoden vaihduttua vaan jatkoimme juhlintaa kaduilla vaeltamalla. Iltamme oli loppujen lopuksi aika taiwanilainen, sillä juomanamme oli Taiwanin tunnetuin alkoholijuoma Kaoliang ja pääsimme testaamaan myös toista paikallista "herkkua", betel-pähkinää. Kaoliang on vahva alkoholijuoma, joka on tehty durra-viljasta. Juoman maku ei ole erityisen miellyttävä, joten sekoitimme sitä (varmaankin taiwanilaisten kauhuksi) kokikseen. Betel-pähkinä taas on arekapalmun hedelmä, jota pureskellaan sen lievästi päihdyttävän vaikutuksen takia. Se on siis lähinnä tupakkaa tai kahvia vastaava tuote, joka on täälläpäin maailmaa suosittu varsinkin rekkakuskien ja raksatyöntekijöiden parissa.
Etelä-Taiwanin tienvarret ovat täynnä pieniä lasiseinäisiä koppeja, joissa vähäpukeiset tytöt myyvät pähkinöitä. Taipeissa nämä "betel-tytöt" ovat imagosyiden takia lailla kiellettyjä vaikka itse pähkinöiden myynti on laillista.
Tupakkaakin ällöttävämmäksi pähkinän tekee se, että sitä pureskellessa sylki muuttuu punaiseksi minkä lisäksi syljeneritys lisääntyy, joten pureskelijan on pakko jakuvasti syljeskellä punaista nestettä ympäriinsä.
Mutta pakkohan sitä oli kokeilla. Maku oli yllättävän miellyttävä, jopa vähän salmiakkimainen. Pureskelu aiheutti lievän lämmön tunteen kehossa, mutta muuten en huomannut mitään erityistä. Taitaa siis jäädä tämäkin "huume" minulta jatkossa väliin kahvin ja tupakan ohella. Jatkuvasti betel-pähkinöitä käyttävillä on sitä paitsi lisääntynyt suu- ja vatsasyövän riski.

Tällaista tällä kertaa. Alan olla aika kypsä töissä istumiseen ja kiinan kielikylpyyn. Olen todennut, että tätä kieltä ei kuuntelemalla opi ja motivaatio itseopiskeluunkin on aika alhainen. Mitä vähemmän tekemistä on, sitä vähemmän saan aikaiseksi. Taitaa olla pian aika kirjoittaa niistä positiivista asioista täällä, että ne muistuisivat paremmin itsellekin mieleen. Viisi viikkoa lomaan...