Maa järisee

Maanjäristykset ovat kohtuullisen harvinaisia Suomessa, joten ensimmäinen kokemukseni tällä saralla oli viime keväänä täällä Taipeissa. Istuimme Borekin kanssa sohvalla katsomassa televisiota, kun allamme alkoi täristä. Olimme molemmat ensin kovasti sitä mieltä, että toinen meistä heilutti sohvaa, kunnes tarkistimme netistä, että kyseessä tosiaan oli pieni maanjäristys. Järistysten keskukset ovat lähes poikkeuksetta Itä-Taiwanissa, joten ne onneksi tuntuvat yleensä Taipeissa hyvin lievinä.

Toisen kerran maa järisi allani aika mielenkiintoisessa tilanteessa. Menin aerobic-tunnille töiden jälkeen hieman nälkäisenä ja luulin jossain vaiheessa verensokerini tipahtaneen todella alas kun pyörrytti niin paljon, että seinät tuntuivat heiluvan. Pian kuitenkin huomasin myös muiden reagoivan tilanteeseen ja totesin seinien ja lattian oikeasti liikkuvan. Tämäkin järistys oli ohi muutamassa kymmenessä sekunnissa.

Loppusyksystä Taipeissa sattui muutamaan vuoteen suurin järistys. Tällöinkin istuin kotisohvalla, enkä pieniin järistyksiin tottuneena juurikaan hätkähtänyt tärinän alkaessa. Pian täytyi kuitenkin hypätä sohvalta ylös pelastamaan kukkaruukkuja putoamasta pöydältä. Ilmeisesti tämän järistyken aikana muutama ihminen loukkaantui vesisäiliön tullessa jonkin rakennuksen katosta läpi.

Kerran rupesin vasta seuraavana iltana miettimään, että olikohan viime yönä ollut maanjäristys vai näinkö vain unta. Borek kuitenkin vahvisti, että yöllä oli tosiaan hieman maa liikahdellut. Viimeisin järistys oli edellisenä viikonloppuna. Olin yllättäen taas kotisohvalla, niin uppoutuneena Armageddonin jännittäviin käänteisiin, etten edes kuullut kun Borek yritti yläkerrasta huutaa minulle, puhumattakaan siitä että olisin huomannut lattian tärisevän. Maanjäristyksistä on siis tullut arkipäivää. Täytyy vaan olla todella tyytyväinen, että ne ovat niin pieniä voimakkuudeltaan.

Viime aikoina olen...

...juhlinut Borekin synttäreitä intiaanihenkisessä dinosauruksilla sisustetussa ravintolassa.
...lukenut Muumi-kirjoja kiinaksi.
...osallistunut työpaikan juhliin, jossa laitoksen johtajat haastavat yksitellen työntekijät juomaan viiniä kilpaa kanssaan "ykkösellä alas"-tyylillä. Oli lievästi sanottuna ulkopuolinen olo näissä bileissä, kun ei ollut mitään käsitystä mistä on kyse. Tämä on ilmeisesti myös ainoa kerta vuodessa kun nämä taiwanilaistytöt juovat alkoholia, joten muutama viinilasillinen yhdellä huikalla juotuna johti kohtuullisen humalaiseen lopputulokseen. Tunnelma vastasi lähinnä suomalaisia pikkujouluja, paitsi että tilaisuus järjestettiin kesken työpäivän ja se kesti noin kolme tuntia.
...syönyt saksalaisessa ravintolassa työkavereiden kanssa.
...pitänyt huolta eräästä ihanasta, puheliaasta kissasta nimeltä Xiong xiong.
...käynyt Taipein kansainvälisillä kirjamessuilla.
Suomellakin oli oma osastonsa.
...esittänyt opiskelijaa ja potilasta kuvauksissa erilaisia esitteitä varten.
...käynyt vihdoin aidossa Hot pot-ravintolassa.
Ensin valitaan itselle mieluiset syötävät.
Sitten laitetaan ne pataan kypsymään.
Lopuksi herkutellaan.
Me lisäsimme loppuun vielä sairaalareissun, jonka aikana Borekilta katosi umpilisäke, mutta luulen että sen voi jättää väliinkin.

Tutustuttuani lähiaikoina Taipein sairaaloihin useammastakin syystä olen sitä mieltä, että täällä toimii julkinen terveydenhuolto oikein hyvin. Potilaalle ja läheisille selitetään kaikki juurta jaksaen (välillä jopa englanniksi), tilat ovat hyvässä kunnossa ja hoito edullista. Kääntöpuolena tällä on kuulemma se, että taiwanilaisten kynnys lähteä sairaalaan on hyvin alhainen. Kuulin, että paikalliset käyvät sairaalassa keskimäärin 15 kertaa vuodessa, minkä on pakko sisältää turhiakin käyntejä. Täällä ei siis ole ns. terveyskeskuksia vaan lähes aina on mentävä oikeaan sairaalaan vastaanotolle. Menetin viime keväänä luottamuksen täkäläisiin lääkäreihin heidän diagnosoidessa poskiontelotulehdukseni jatkuvasti pieleen, mutta tuoreempien kokemuksien perusteella minulla ei ole mitään valitettavaa.


Tällä hetkellä siis hoivailen kotona sekä kissaa että leikkauspotilasta. Eikä muuten harmita tippaakaan olla töistä poissa.