Filippiinien matka kuvitettuna

Olen takaisin Taipeissa ja muutaman päivän toipumisen jälkeen nyt onkin hyvä aika kertoa reissusta kuvien kautta. Kartalla näkyvistä paikoista kävimme siis Manilassa, Puerto Princesassa ja Legaspissa. 

Manilan rantabulevardi näyttää tässä kuvassa todellista paremmalta, sillä kuvaan ei ole sattunut yhtään nukkuvaa koditonta eivätkä paikan meluisuus ja hajut välity kuvan kautta. Lisäksi kuvan oikealla puolella oleva likainen meri ja vasemmalla oleva suuri tie tekevät paikasta aika ankean. Auringonlasku oli täällä kuitenkin aika hienon punainen, sekin ilmeisesti johtuen kaupungin suuresta saastemäärästä. 

Jeepneyt ja kolmipyörät yhdessä muiden kulkuneuvojen kanssa tekevät Manilasta ajoittain hyvin ruuhkaisen, tässä kuvassa liikenne tosin on kohtuullisen rauhallista.

Tyypillinen kadunpätkä Manilassa.

Kyllästyttyämme Manilaan kävimme ihailemassa Taal-tulivuorta, jonka yksi kraateri näkyy kuvassa.

Suurin osa kuvista on reissun kauneimmasta paikasta El Nidosta Palawanin pohjoisosassa ja sen lähisaarilta. Tässä kuvassa on näkymä asuinpaikkamme rannalta, keskellä Cadlao-saari jonne meloimme kajakilla.

El Nidon pieni keskusta sijaitsee meren lahdessa jyrkkien kallioiden ympäröimänä. Satama on täynnä veneitä, joilla turisteja viedään päivittäin ihailemaan lähisaaria ja laguuneja.

Keskusta koostui muutamasta lyhyehköstä kadusta, jotka olivat täynnä ravintoloita, pieniä kauppoja ja saarikierroksia tarjoavia yrityksiä.

Saarikierroksellamme kävimme useammassa laguunissa, joista osaan pääsi sisään vain uimalla. Tämä laguuni tarjosi hyvän mahdollisuuden harjoitella snorklailua, joten en ole ennen juurikaan harrastanut.

Isoimmassa laguunista löytyivät hienoimmat korallit sekä yksi Ruotsin Robinsonin kuvauspaikoista, kuvan keskellä.

Saarikierrospäivä oli ehdottomasti yksi matkan parhaista, tälläisia maisemia ei monesta paikasta löydy.

Pieni asuinsijamme El Nidossa.

Borekilla oli matkalukemisena mukanaan suomen oppikirja, jota hän tunnollisesti kantoi rannoillakin mukanaan. Minullakin oli matkalla mukana kiinan kirjani, mutta jostain syystä tartuin huomattavasti useammin toiseen mukana olleeseen opukseen, Sinuhe egyptiläiseen.

Hellyyttävät veljekset, jotka kohtasimme kävelyllämme keskustan ulkopuolella.

Tyypillistä asutusta rannalla.

Kuvassa ranta, jonne meloimme ja jonka hetken aikaa kuvittelimme olevan yksityisessä käytössämme. Pian kävi kuitenkin ilmi, että saaren sisäosissa oli jonkinlaista asutusta. Asukkaat olivat kuitenkin ystävällisiä eivätkä onneksi häätäneet meitä pois. Melominen ei ollut kovinkaan kevyttä puuhaa paahtavassa auringonpaisteessa kahdelle suht kokemattomalle melojalle, joten toisen rannan löytäminen olisi varmasti ollut suurien ponnistelujen takana.

Edellisessä kirjoituksessani mainitsemani bussi, jolla matkustimme El Nidosta Puerto Princesaan.

Matkan varrella kohtaamamme jeepney oli mahdollisesti vielä epämukavampi kulkuneuvo matkan suorittamiseen. Vaikka mistä sitä tietää, kuinka hauskaa katolla on istua.

Kolmipyörät ovat erittäin suosittu menopeli Filippiineillä ja yleensä meitä kehotettiinkin kulkemaan sillä kävelemisen sijaan, vaikka matka ei olisikaan ollut kovin pitkä. Manilassa osa kolmipyöräkuskeista oli kiinnittänyt kärryynsä polkupyörän, mutta yleisemmin ne kulkivat moottoripyörän voimin.

El Nidon jälkeen suuntasimme siis takaisin Puerto Princesaan, josta teimme päiväretken Sabangin maanalaiselle joelle. Joki on yli 8 kilometriä pitkä ja näinollen maailman pisin maanalainen joki. Se on ensimmäisenä äänestyksessä maailman seitsemästä uudesta ihmeestä, ilmeisesti suurelta osin Filippiiniläisten kovan äänestysinnokkuuden ja lukuisten mainosten vuoksi. Jokea pitkin kuljettiin pienellä veneellä vain reilun kilometrin verran, sillä pidemmälle meneminen olisi vaatinut erikoisluvan. Tippukivimuodostelmat luolassa olivat hienoja ja korkeimmissa kohdissa luolan katto yltää 60 metriin. Kuvien ottaminen ei pimeydestä johtuen onnistunut, joten ainoat hyvät kuvat ovat joen sisäänkäynniltä. Hieno paikka suuresta turistimäärästä huolimatta. Ympäröivässä viidakossa näimme myös pieniä apinoita ja vähän suurempia varaaneja.

Puerto Princesasta lensimme takaisin Manilaan ja sieltä seuraavana päivänä samalla Luzonin saarella olevaan Legaspin kaupunkiin. Kaupunki itsessään ei tarjonnut mitään kovin ihmeellistä, mutta sen sijainti Filippiinien suurimman tulivuoren juurella teki siitä kiinnostavan kohteen. Tulivuoro Mayon on Filippiinien aktiivisin tulivuori. Kävimme katsastamassa rauniot kirkosta, joka oli hautautunut laavan alle tulivuoren purkauksen aikana. Vain kirkon torni on jäänyt näkyviin.

Valitettavasti säät eivät suosineet tulivuoren ihailua ensimmäistä Legaspissa viettämäämme päivää lukuunottamatta, joten kaikissa ottamissamme kuvissa vuori on pilviverhon ympäröimä. Alempana Googlesta löydetty kuva vuoresta kirkkaalla ilmalla. Vuorta kutsutaan yhdeksi maailman kauneimmista tulivuorista sen symmetrisen muodon takia.

Epävakaiden säiden takia vietimme paljon aikaa biljardia pelaten ja ostoskeskuksissa kierrellen. Kuvassa meneillään perinteisen Filippiiniläisen jälkiruoan Halu-halon maistelu.

Legaspin lähellä sijaitseva pieni kalastajakylä Donsol piti kuitenkin huolen siitä, ettemma matkustaneet Luzonin eteläosaan turhaan. Donsol on nykyään tunnettu valashaista, jotka viihtyvät tällä seudulla erityisesti helmikuusta huhtikuuhun. Valashai on maailman suurin kala, joka on luonteeltaan rauhallinen ja syö ainoastaan planktonia. Ominaisuuksiena vuoksi ihminen voi siis rauhassa sukellella hyvinkin lähellä näitä kaloja. Matkustimme siis Donsoliin ja vuokrasimme turistikeskusesta veneen, oppaan ja snorklausvälineet. Haiden näkeminen on arpapeliä ja varsinkin niiden kanssa vedessä vietetty aika voi vaihdella suurestikin. Oppaat bongaavat valashain vedestä ja kehottavat matkustajia valmistautumaan veteen hyppäämiseen. Ensimmäisellä uintireissullamme näin vain häivähdyksen suuresta täplikkäästä olennosta ja tajusin olevani aivan liian lähelle sen pyrstöä. Hai kuitenkin katosi pian kokonaan näkyvistämme. Toisella kerralla meillä oli parempi tuuri. Kohdallemme sattui erityisen rauhallinen yksilö, joka antoi meidän uiskennella vieressään yli tunnin ajan. Kokemus oli todella ainutlaatuinen, en ole koskaan ollut niin lähellä niin suurta eläintä varsinkaan sen luonnollisessa elinympäristössä. Tämä yksilö oli aika suurikokoinen, kymmenkunta metriä pitkä. Mahtava oppaamme piti huolen siitä, että sain kokemuksesta kaiken irti ja antoi minun mm. koskettaa valashaita, vaikka se oli säännöissä ankarasti kielletty. Jaoimme veneemme australialaisen matkailijan kanssa, joka lupasi lähettää vedenalaisella kamerallaan ottamiaan kuviaan meille. Niitä odotellessa, tässä Googlesta löydetty kuva valashaista. El Nidon ohella haiden kanssa uiminen oli ehdottomasti matkan kohokohta.

Matkan viimeisen päivän vietimme Manilassa maailman kolmanneksi suurimmassa ostoskeskuksessa. Taipein kotiin saapuessamme havaitsimme riemuksemme jonkinlaisen homekasvuston vallanneen osan huonekaluistamme ja vaatteistamme. Toimenpiteisiin on ryhdytty, mutta ehdin kyllä taas muutamaan otteeseen kiroamaan Taiwanin kostean ilmaston. Lisäksi jouduin tutustumaan paikalliseen terveydenhuoltosysteemiin, joka toimikin hämmästyttävän hyvin. Lääkäri puhui kohtuullista englantia ja määräsi minulle vain yhdenlaiset lääkket, vaikka olin varma että saan mukaani useamman reseptin taysin tarpeettomille epämääräisille lääkkeille. Pelkään myös, että tietokoneeni vetelee viimeisiään, joten olen alkanut selvittämään täällä myytävien kannettavien hintoja. Huomenna matkustelumme jatkuu, kun suuntaamme Taiwanin eteläosiin vajaaksi viikoksi. Sen jälkeen onkin aika taas syventyä opiskeluihin.