Kolmen viikon kuulumiset

Japanin matkasta on vielä muutama päivä esittelemättä, mutta kirjoitanpa nyt väliin vähän siitä, mitä tällä hetkellä kuuluu. Työt yliopistolla alkoivat lokakuun alussa ja työnkuvana on siis tutkimusassistentti. "Työhuoneena" toimii pienin laboratorio, jonka olen koskaan nähnyt.
Kuvassa näkyy reilu puolet koko huoneesta. Minun ja kuuden muun työntekijän työpisteet ovat kuvan keskellä olevan pöydän toisella puolella yhden pitkän työpöydän äärellä. Sanomattakin on selvää, että aika ahdasta on. Myös muiden labrojen työntekijät tulevat usein tänne suorittamaan kokeitaan. Työntekijöiden lisäksi työpöydällämme asustaa pieni hiiri, mikäs sen parempi lemmikki eläinkokeita suorittaville tutkijanaluille.

Koko henkilökunta professoreita lukuunottamatta on todella nuorta, osa vielä opiskelijoita. Useimmat tapaamani taiwanilaisnuoret vaikuttavat suomalaisnäkökulmasta ikäistään nuoremmilta, joten välillä tuntuu kuin olisi yläasteella töissä. Kaikki ovat kuitenkin todella mukavia, mutta kielimuuri rajoittaa kanssakäymistä yllättävän paljon. Olen aika kummissani siitä, miten jo yliopistosta valmistuneiden englanninkielentaito voi olla näin alhaisella tasolla. Lisätään tähän vielä se, että minä olen ensimmäinen ulkomaalainen työntekijä tällä laitoksella. Ihan helppoa ei siis ole ollut, mutta suhtautumalla asioihin huumorilla pärjää aika pitkälle. Odotan innolla sitä päivää, kun yhtäkkiä huomaan ymmärtäväni työkavereiden kiinankielistä pulinaa ja voin jopa osallistua keskusteluun. No joo, ehkä se ei toimi ihan niin...

Oikeita töitä en ole tehnyt vielä nimeksikään. Muutaman viikon tilannetta tarkkailtuani olen tullut siihen tulokseen, että tässä tutkimusryhmässä on liikaa työvoimaa ja että minut palkattiin lähinnä "luomaan kansainvälistä ilmapiiriä". Yliopisto haluaa selkeästi panostaa enemmän kansainvälisyyteen, mutta tällä hetkellä toiminta on vielä aikalailla lapsenkengissä. Toisaalta on mielenkiintoista olla todistamassa tätä muutosta, mutta välillä myös aika turhauttavaa.

Töiden takkuamista lukuunottamatta Taipeissa on ollut oikein mukavaa. Löysin täydellisen kuntokeskuksen työpaikan läheltä ja olen haalinut itselleni lukuisia muitakin aktiviteetteja. Viime keväänä en saanut aikaiseksi ilmoittaa Taiwanissa oleskelustani lainkaan Taipein Suomen edustustolle (Finpro), mutta nyt huomaan, että se oli suuri virhe. Vaikka edustusto on todella pieni, siitä on ollut minulle paljon iloa. Sain heidän kauttaan käännöstyön, jota oli kiva tehdä yliopistolla tylsistymisen estämiseksi. Kyseessä oli videokameran käyttöohjeen kääntäminen englannista suomeen. Mitään pätevyyttähän minulla ei siis tälläiseen hommaan ole, mutta käännösfirma ei jostain syystä tuntunut juurikaan välittävän tästä. Hieman käy sääliksi niitä ihmisiä, jotka videokameran ostavat ja pääsevät lukemaan mm. mahtavasta "neljän suunnan painikkeesta". Arvostus kääntäjän ammattia kohtaan ainakin nousi ihmeellisiä termejä pohtiessa. Onneksi videokamera vaikutti aika helppokäyttöiseltä, joten kovin suuria tunnontuskia ei minulle epäpätevästä käännöstyöstäni jäänyt.

Lisäksi päädyin Finpron kautta opettamaan kolmelle taiwanilaisnaiselle suomea kerran viikossa. Enkä tosiaan ole koskaan ennen opettanut kenellekkään mitään. Näistä oppitunneista kirjoittelen lisää myöhemmin.

Toissaviikonloppuna kävimme ihastuttavilla kukkamarkkinoilla Taipein suurimmassa puistossa. Kotiinviemisiksi tarttui multaa, ruukkuja ja bonsai-puu.
Kukkamarkkinoiden jälkeen kävimme vielä pikaisesti pyörähtämässä jade-markkinoilla.

Samaisena viikonloppuna ostimme vihdoin jo viime keväänä haikailemani uunin. Tämä yhdistettynä erittäin onnistuneeseen kauppareissuun erääseen amerikkalaiseen tukkukauppaan loi puitteet täydelliselle illalliselle. Mozzarella-kanaa, lohkoperunoita, salaattia ja valkoviiniä. Hyvää oli!
Viime viikonlopun tavoitteena oli löytää leipomistarvikkeita ja miniläppäri. Raahattuani vanhaa, painavaa kannettavaani töihin muutamana päivänä totesin, että taidan käyttää käännöstyöstä saamani rahat uuden tietokoneen ostamiseen. Leipomistarvikkeet löytyivät helposti Ikeasta, mutta läppäriä piti etsiä hieman kauemmin valtavalta elektroniikka-alueelta. Päädyin lopulta pikkuruiseen mustaan Asukseen (1005HA) ja ainakin tähän mennessä olen ollut erittäin tyytyväinen valintaani. Kävinpä vielä tuunaamassa sitä vähän nätimmäksi, kuvia siitä myöhemmin.
Olen viime aikoina lueskellut todella paljon muotiblogeja, joten olihan minunkin pakko kuvata viikonlopun shoppailuasuni. Ihan senkin takia, että tyylini tuntuu "taiwanilaistuvan" täällä ihan huomaamattani. Taiwanilaistytöt rakastavat söpösti pukeutumista, mahdollisimman lyhyitä shortseja ja hameita sekä tietysti Hello Kittyä. Löysin alennusmyynneistä ihanan FCUK:n lappuminihameen (tälle on varmaan joku järkevämpikin termi??), josta saa henkselit irroittamalla ihan tavallisen farkkuhameen. Sitten vielä rusetti hiuksiin ja punaiset kengät jalkaan, niin Taiwan-look on valmis! (Hameen pitäisi tosin olla lyhyempi.) Auringon paistaessa täällä pärjää näillä vaatteilla vielä oikein hyvin, vaikka kyllä minä arkisin pukeudun vähän eri tavalla. Enkä pelkästään työpaikan jäätävän ilmastoinnin takia.
Enpä kuitenkaan pärjännyt näille tytöille, jotka jakelivat pienissä vaatteissaan ilmaista elektroniikkakrääsää innokkaalle (mies)yleisölle.
Tämän verran tällä kertaa, tekstiä tulee aina enemmän kun suunnittelen. Yritän kovasti kirjoitella useammin, ettei aina tarvitse tehdä tälläisiä jättiläispitkiä postauksia. Hyvää loppuviikkoa kaikille!