tiistai 3. marraskuuta 2009

Viikonloppumatkailua

Saimme toissaviikonloppuna ensi kertaa yövieraita kotiimme, kun Borekin perhettä tuli käymään Tsekeistä pariksi viikoksi. Vietimme kyseisen viikonlopun Taipein ja lähialueiden nähtävyyksiä kierrellen. Seuraavalla viikolla vieraat lähtivät Borekin opastuksella kiertämään Taiwania minun jäädessä Taipeihin töiden takia. Oli kuitenkin erittäin mukavaa vähän matkustella viikonlopun aikana, varsinkin kun käytössä oli auto ja suurin osa paikoista oli minullekin uusia tuttavuuksia.

Lauantaina kävimme Chiang Kai-shek-muistomerkillä (josta kirjottelin alkuvuodesta enemmän) ja pääsimme sattumalta katsomaan vartijanvaihtoakin. Taiwanilainen versio tästä rituaalista oli huomattavasti eurooppalaisia kiinnostavampi vartijoiden huudellessa ja heitellessä aseitaan ilmaan. Sää ei valitettavasti suosinut meitä, vaan sadetakki ja -varjo olivat välttämättömät varusteet.

Lisäksi kävimme Longshan-temppelissä, joka ymmärtääkseni on Taipein vanhin temppeli.
Olen vajaan vuoden aikana nähnyt sen verran monta temppeliä, ettei tämä mitenkään erityisesti sykähdyttänyt. Sen sijaan pidin temppelin pihalla olevasta vesiputouksesta kovasti. Rakennus siis sijaitsee keskellä kuhisevaa kaupunkia.
Lounaaksi söin perussapuskaa, nuudeleita naudanlihalla. En vieläkään ole erityisen innostunut itämaisista mausteista, joten joskus turvalliselta tuntuvakin vaihtoehto tuottaa pettymyksen, kuten tälläkin kertaa. Luulin oikeasti etten ole kovin nirso ruuan suhteen ennen kuin tulin tänne, mutta nyt täytyy myöntää, että taidan nyrpistellä paikallisille ruuille aika usein. Varsinkin nykyään, kun työkaverit ovat ottaneet tehtäväkseen maistattaa minulla kaikkia Taiwanin erikoisuuksia. Viime viikolla listalla olivat sianverikakku ja ankan (hyydytetty?) veri. Musta makkara on varmaan aika lähellä ensin mainittua, mutta koska en ole siitäkään ollut koskaan kovin innoissani, niin arvaatte varmaan ettei verikakusta tullut uutta suosikkiruokaani.

Verikakkua, nam!
Ankan verta.

Takaisin asiaan. Lounaan jälkeen muut suuntasivat kiipeilemään Taipein pienille vuorille minun tyytyessä joogatuntiin. Illalliselle menimme yhteen suosikkiravintoloistani aivan kodin lähellä. Sechuan-nimisessä paikassa annokset ovat jättimäisiä, joten ne jaetaan useamman ruokailijan kesken. Parhaita ruokia ovat mielestäni cashew-pähkinöitä sisältävät annokset, kuten tämä katkarapu-cashew-herkku.
Sunnuntaina ajelimme autolla Taipeista pohjoiseen. Ensin vuorossa oli Danshui, pienempi kaupunki meren rannalla. Ohjelmassa oli lähinnä rantabulevardilla kävelyä ja merenelävien maistelua.
Grillattu mustekala on parasta!

Tämä ei ole merenelävä, eikä me kyllä sitä maisteltukaan.
Seuraavaksi vuorossa oli lyhyt stoppi meren rannalla sijaitsevan majakan luona. Maisemat olivat erittäin komeita ja tuuli navakka.
Viimeisenä kohteena oli Yeliu, joka on tunnettu mielenkiintoisista kivimuodostelmista, jotka meri on muovannut kallioon ajan kuluessa. Kiviä tosiaan oli paljon erilaisia, geologit ovat varmaan tästä erittäin innoissaan, mutta olivat ne minustakin hienoja.
Suosituin kivi oli ehdottomasti "kuningattaren pää", jonka edessä jokaisen taiwanilaisen oli pakko kuvauttaa itsensä. Jälleen kerran turistikohteen muissa osissa oli suht rauhallista ryysiksen kohdistuessa vain tähän yhteen kohteeseen. Joskus aasialaiset turistit vaikuttavat hieman mielikuvituksettomilta...
Me emme tyytyneet muutaman kiven pällistelyyn vaan kiipesimme kallion huipulle ihailemaan maisemia.
Illalliseksi söimme tuoretta kalaa satamassa. Kotimatkalla nukutti ihan kiitettävästi pitkän päivän jälkeen.
Työrintamalla mikään ei ole juurikaan muuttunut, taidan vain muuttua laiskemmaksi päivä päivältä tekemättömyyden takia. Käyn kuuntelemassa jokaisen englanninkielisen luennon, joka yliopistolla pidetään ihan vain sen takia, että olisi jotain tekemistä. Ikävä kyllä niitä ei kovin usein ole. Eilen olin kuuntelemassa luentoa Swazimaan AIDS-tilanteesta. Kaikki länsimaalaiset (eli minä ja saksalainen apulaisprofessori) siirrettiin ennen luennon alkua takarivistä eturiviin, jotta varmasti näkyisimme kunnolla kaikissa luennolla otetuissa valokuvissa. On se aika kummallista, miten pelkästään ihonvärini takia olen muka niin paljon tärkeämpi henkilö kuin vaikka ne malesialaiset, jotka ovat yhtälailla kansainvälisiä opiskelijoita ja työntekijöitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti