Olen viime aikoina ollut tekemisissä Suomeen liittyvien asioiden kanssa aika paljon ottaen huomioon, että olen maantieteellisesti sieltä aika kaukana. Joka tiistai opetan kolmelle taiwanilaisnaiselle kahden tunnin ajan suomea. Heillä kaikilla on vahvat kytkökset Suomeen joko töiden tai ihmissuhteiden kautta. Heillä oli onneksi myös suomen alkeet hallussa kun aloitimme, joten ihan nollasta ei tarvinnut lähteä. Opettaminen on minusta yllättävän hauskaa, vaikka välillä turhaudun kun en osaa vastata kielioppikysymyksiin. Tuleepahan itsellekin kerrattua adessiivit, ablatiivit, allatiivit ynnä muut suomen kielen ihanuudet.
Opettamisen lisäksi laajensin taiwanilaisten Suomi-kuvaa tilaisuudessa, joka oli suunnattu opiskeilijoille, jotka haluaisivat mennä Suomeen opiskelemaan. Sain siis kertoa perusasioita säästä, ruuasta, saunasta ja muista kulttuurillemme tyypillisistä asioista. Suomea on markkinoitu täällä varsinkin erinomaisilla koulutusmahdollisuuksilla, joten nuorilla tuntuu olevan Suomesta hieman liiankin valoisa kuva. Totuus on, että Suomi ja Taiwan eroavat toisistaan monissa asioissa kuin yö ja päivä, joten taiwanilaisten viihtyminen Suomessa ei ole mitenkään taattu. Kestihän minullakin aika kauan sopeutua tänne ja vieläkin ärsyynnyn maiden eroavaisuuksista lähes päivittäin. Yritin siis antaa opiskelijoille mahdollisimman realistisen kuvan maastamme.
Suomalaisuus on ollut vahvasti läsnä myös ruokapöydässämme viime aikoina. Jouluruuat, kuten muutkin suomalaiset herkut, on täällä pakko valmistaa alusta asti itse, jos haluaa niistä nauttia. Minusta onkin tullut varsinainen jauhopeukalo. Olen leiponut mm. pipareita, joulutorttuja, porkkanasämpylöitä ja korvapuusteja. Makaronilaatikkokin saatiin vihdoin ruokalistalle, kun löysimme kaupan joka myy naudan jauhelihaa.
Uusin Suomi-lisä aamiaispöytään on moniviljapuuro. Löysin kaupasta hiutalesekoituksen, joka sisältää kauraa, ruista, vehnää ja ohraa. Vasta kassalle mennessäni huomasin, että tuotteen valmistusmaa on Suomi, tarkemmin sanottuna Helsingin Mylly. Hiutaleet ovat luomua, eivätkä todellakaan ostoslistani halvin tuote. Luomuruoka on täällä selvästi nostamassa suosiotaan. Useimmissa kaupoissa on luomutuotteille oma osastonsa, jossa hinnat ovat valitettavasti moninkertaiset muihin tuotteisiin verrattuna. Olen kuitenkin iloinen siitä, että Suomi näyttää profiloituvan täällä terveellisten tuotteiden maana; xylitol-purkka on nimittäin toinen suomalainen tuote, johon olen täällä törmännyt. (Tietenkin täällä myydään myös Finlandia-vodkaa, mutta sitä ei kai voida laskea terveelliseksi tuotteeksi vaikka se ohrasta valmistetaankin.)
Lähden loppuviikosta juhlistamaan syntymäpäivääni (ja Suomen itsenäisyyspäivää) Hong Kongiin pidennetyksi viikonlopuksi. Seuraavassa kirjoituksessa siis luvassa tunnelmia tältä kaupunkilomalta.
Opettamisen lisäksi laajensin taiwanilaisten Suomi-kuvaa tilaisuudessa, joka oli suunnattu opiskeilijoille, jotka haluaisivat mennä Suomeen opiskelemaan. Sain siis kertoa perusasioita säästä, ruuasta, saunasta ja muista kulttuurillemme tyypillisistä asioista. Suomea on markkinoitu täällä varsinkin erinomaisilla koulutusmahdollisuuksilla, joten nuorilla tuntuu olevan Suomesta hieman liiankin valoisa kuva. Totuus on, että Suomi ja Taiwan eroavat toisistaan monissa asioissa kuin yö ja päivä, joten taiwanilaisten viihtyminen Suomessa ei ole mitenkään taattu. Kestihän minullakin aika kauan sopeutua tänne ja vieläkin ärsyynnyn maiden eroavaisuuksista lähes päivittäin. Yritin siis antaa opiskelijoille mahdollisimman realistisen kuvan maastamme.
Suomalaisuus on ollut vahvasti läsnä myös ruokapöydässämme viime aikoina. Jouluruuat, kuten muutkin suomalaiset herkut, on täällä pakko valmistaa alusta asti itse, jos haluaa niistä nauttia. Minusta onkin tullut varsinainen jauhopeukalo. Olen leiponut mm. pipareita, joulutorttuja, porkkanasämpylöitä ja korvapuusteja. Makaronilaatikkokin saatiin vihdoin ruokalistalle, kun löysimme kaupan joka myy naudan jauhelihaa.
Uusin Suomi-lisä aamiaispöytään on moniviljapuuro. Löysin kaupasta hiutalesekoituksen, joka sisältää kauraa, ruista, vehnää ja ohraa. Vasta kassalle mennessäni huomasin, että tuotteen valmistusmaa on Suomi, tarkemmin sanottuna Helsingin Mylly. Hiutaleet ovat luomua, eivätkä todellakaan ostoslistani halvin tuote. Luomuruoka on täällä selvästi nostamassa suosiotaan. Useimmissa kaupoissa on luomutuotteille oma osastonsa, jossa hinnat ovat valitettavasti moninkertaiset muihin tuotteisiin verrattuna. Olen kuitenkin iloinen siitä, että Suomi näyttää profiloituvan täällä terveellisten tuotteiden maana; xylitol-purkka on nimittäin toinen suomalainen tuote, johon olen täällä törmännyt. (Tietenkin täällä myydään myös Finlandia-vodkaa, mutta sitä ei kai voida laskea terveelliseksi tuotteeksi vaikka se ohrasta valmistetaankin.)
Lähden loppuviikosta juhlistamaan syntymäpäivääni (ja Suomen itsenäisyyspäivää) Hong Kongiin pidennetyksi viikonlopuksi. Seuraavassa kirjoituksessa siis luvassa tunnelmia tältä kaupunkilomalta.
Moi Noora! Kiitti kommentista&linkistä blogiisi, kahlasin heti innoissani läpi :) Varmasti mielenkiintoinen kokemus asua niin erilaisen kulttuurin keskellä! Minäkään en muuten malta odottaa että pääsen leipomaan joulutorttuja ja muita nyt viikonloppuna.. :D
VastaaPoista