Narinaa

Ajattelin kerätä kaikki valituksen aiheet yhteen kirjoitukseen, niin eipähän tartte jatkuvasti ruikuttaa. Alkuun voin todeta, että täällä on oikeesti ihan mukava elellä ja, että taiwanilaiset ovat yleisesti todella ystävällisiä ja mukavia ihmisiä. Jotkut asiat vaan käy aika usein hermoille. Suomessakin on varmaan miljoona ärsyttävää asiaa, niihin on vain niin tottunut, ettei jaksa välittää. Ja työkaverit, jos luette tätä jonkun käännösohjelman avulla, niin älkää pahastuko, joskus on vaan pakko purkaa paineita.


Liikennekäyttäytyminen

Autot, skootterit ym. kulkuneuvot eivät ikinä pysähdy päästämään jalankulkijaa tien yli. Vaikka minulla olisi vihreät valot ja oikealle kääntyvän auton tarvitsisi vain hidastaa marginaalisesti, jotta ehtisin tien yli ennen häntä, niin kuski päättäkin kiihdyttää että varmasti joudun pysähtymään keskelle suojatietä. Lisäksi autojen kaikki ikkunat ovat usein tummennettu, niin etten edes voi kuskin ilmeestä yrittää ennakoida meinaako se ajaa ylitseni vai ei.

Bussissa matkustajilla on tapana istua käytävänpuoleisella penkillä. Bussin täyttyessä he eivät tee elettäkään siirtyäkseen ikkunan viereen. Minun yrittäessä ängetä heidän ohitse ikkunapaikalle ystävällisimmät ihmiset taivuttavat hieman polviaan helpottamaan kulkuani, mutta suurin osa porukasta istuu liikahtamatta paikoillaan. Ja saman kohtelun saavat siis niin paikalliset kuin ulkomaalaisetkin.

Jalankulkijatkin onnistuvat ärsyttämään. He nimittäin kävelevät aivan tajuttoman hitaasti. Tämän mielipiteen tuntuvat jakavan kaikki täällä olevat ulkomaalaiset. Jalkakäytävät ovat yleensä kapeita (jos niitä ylipäänsä on), joten on kohtuullisen turhauttavaa jumittaa jatkuvasti jonkun sunnuntaikävelijän takana. Ja vaikka jalkakäytävä olisikin vähän levämpi, taiwanilaisilla hoikilla tytöillä on jokin maaginen kyky vallata se koko leveydeltä.

Ruoka

Kiinalainen ruoka on hyvää, jos se on hyvää. Mutta jos syö halpispaikoissa samaa riisi/nuudeli-lihasettiä joka päivä, niin alkaa aika nopeasti kyllästyttämään. Haluaisin syödä suht terveellisesti, mutta se tuntuu olevan täällä aika vaiketa kaiken uidessa öljyssä ja leipomon valikoiman rajoittuessa makeisiin leivonnaisiin ja majoneesi-nakki-pasteijoihin. Aivan tavallisennäköisen sämpylän sisältä paljastuu yleensä jokin ällömakea tahnatäyte. Enkä ole vieläkään sisäistänyt sitä, että Taiwan ei ole maitotuotteiden luvattu maa kuten Suomi. Rasvaton maito on harvinaista herkkua ja vaniljajäätelön hinnat taivaissa. Pienellä vaivannäöllä kotona voi kuitenkin kokkailla suht normaaleja ruokia, joten tämä ei oikeastaan ole enää kovin suuri valituksen aihe.

Kommunikointi

Istun joka päivä lähes kahdeksan tuntia labrassa taiwanilaistyttöjen ympäröimänä, joten heidän kommunikointitapansa ovat tulleet tutuiksi. Äänenkorkeus on suomalaisten vastaavaa huomattavasti korkeampi. Välillä oikeasti sattuu korviin, kun kuusi tyttöä kimittää vieressä siitä, miten tajuttoman söpö labran lemmikkihiiri on. Hihityksen määrä on hieman vähentynyt, mutta varsinkin kun minulle pitäisi englanniksi selitää jotain vähän vaativampaa (kuten että tänään syödään lounaaksi spagettia), niin puolet sanoista peittyy tirskumisen alle.

Säästä en nyt jaksa valittaa, kun se on tällä hetkellä oikeastaan aika kiva. Sitä paitsi suomalainen ei saa valittaa, jos marraskuussa on yli 20 astetta lämmintä ja aurinko nousee ennen kuutta. Ilmastointi vähän rasittaa, kun sisällä pitää käyttää villapaitaa vaikka ulkona aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta.

Loppuun vielä muutamia pikkuasioita. Uimalakkia on pakko käyttää uidessa. Tykkään käydä jumpan jälkeen porealtaassa istuskelemassa, mutta kiristävä lakki vähän häiritsee rentoutumista. Mutta ei kai tästäkään pitäisi porata, vaan iloita siitä että ylipäänsä löysi salin jossa on poreammeet ja kaikki. Ihmisten tuijottaminenkin häiritsee vielä välillä, mutta kai se pitää vaan hyväksyä, että erotun hyvin helposti massasta täällä. Viimeisenä asiana on ergonomia. Aasialaiset eivät tunnetusti ole kovin pitkää kansaa. Silti lähes kaikki työpöydät on jostain kumman syystä suunniteltu vähintään 180-senttisille hujopeille. Eikä korkeampia tuoleja tietenkään ole saatavilla. Hartiat ovat siis työviikon jälkeen kohtuullisen jumissa.

Tulipas tästä nyt negatiivinen kirjoitus, mutta se kai oli odotettavissakin. Lupaan kirjoittaa myöhemmin myös Taiwanin hyvistä puolista.

(Valokuvien lähteet 1, 2, 3)