Viikonlopun tunnelmia

Lauantaina suomen oppilaani saapuivat luoksemme lounaalle. Heidän mukanaan tuli myös perhe, jossa vaimo on taiwanilainen ja isä suomalainen. Perheellä on 2,5-vuotias poika, joka puhui suloisesti sekaisin suomea, kiinaa ja englantia. Olen ymmärtänyt, että tälläisissä monikielisissä perheissä olisi tärkeää että yksi vanhempi puhuisi lapselle aina samaa kieltä, mutta käytännössä tämä on varmaan vähän hankalaa. Ja vanhempien puhuessa keskenään englantia, lapsikin helposti poimii englanninkielisiä sanoja käyttöönsä.

Poika saattoi siis sanoa minulle "Ayi, haluan mennä katsomaan diannao." Kokonaan suomeksi tämä tarkoittaa "Täti, haluan mennä katsomaan tietokonetta." Menimme sitten katsomaan tietokonetta ja poika paljastuikin hämmentävän taitavaksi tietojenkäsittelijäksi. Parissa sekunnissa hän oli avannut wordin, naputellut siansaksaa ruudulle ja tallentanut tiedoston työhakemukseni päälle. Onneksi on varmuuskopiot...=)

Täällä on viime aikoina ollut todella vaihtelevat säät. Eilen oltiin lähellä 30 astetta ja tänään on reilusti alle 15 astetta. Sunnuntai oli kaunis päivä ja halusimme nauttia siitä kävelemällä läheisellä vuorella. Otimme bussin kohti vuorenhuippua ja lähdimme kävelemään päätepysäkiltä kohti vesiputousta, jonka olimme lukeneet olevan lähistöllä. Rappusia oli taas riittämiin, mutta muuten reitti oli helppokulkuinen.

Pienen patikoinnin jälkeen saavuimmekin vesiputoukselle, jonka viereiseen kallioon oli rakennettu pieni temppeli. En muistaakseni ollut koskaan aikaisemmin nähnyt oikeaa luonnon vesiputousta, joten tämä oli oikein mukava kokemus. Tosin sadekauden aikaan vesiputous olisi ollut huomattavasti näyttävämpi, mutta silloin emme olisi päässeet lainkaan temppelin sisälle sen ollessa veden vallassa.

Putoukselta oli hienot näkymät laaksoon.

Päätimme kulkea paluumatkan takaisin bussipysäkille eri reittiä, mikä osoittautuikin aika lailla vaativammaksi vaihtoehdoksi. Sunnuntaikävely muuttui todelliseksi kuntoiluksi, kun hypimme purojen yli liukkaita kiviä pitkin polun hävitessä näkyvistä ja viidakko kietoutui tiheäksi ryteiköksi ympärillemme. Reitti oli kuitenkin ihan oikea pienistä epäilyistämme huolimatta ja pääsimme turvallisesti perille. Saimmepahan olla hetken aidosti luonnon äärellä pois ihmisvilinästä.

Illalla uskaltauduin ensimmäistä kertaa tekemään ruokaa tuoreista, raaoista katkaravuista. Harmaat katkaravut ovat vaan aina näyttäneet kaupassa jotenkin epäilyttäviltä Suomessa myytäviin vaaleanpunaisiin pakasterapuihin verrattuna. Täältä on turha edes etsiä kaupasta valmiiksi kypsennettyjä katkarapuja. Nätisti katkaravut kuitenkin muuttivat väriään pannulla, eikä vatsanväänteitä ilmaantunut.

 Katkarapujen seurana söimme paistettua munakoisoa, kirsikkatomaatteja ja patonkia.

Tämä viikko on mukavan täynnä ohjelmaa. Teemme pienen retken Wulaihin kuumille lähteille, toimin oppaana muutamalle suomalaiselle reppureissaajalle ja sunnuntaina on muutaman ystävän läksiäiset. Omaakin lähtöä pitäisi alkaa valmistella. Pahvilaatikot tavaroiden lähettämiseen laivalla Suomeen on jo hankittu, vaikka suuri osa tavaroista olisikin tarkoitus antaa/myydä tutuille.