Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Viime keväänä lykkäsimme monen nähtävyyden ja paikan vierailua sillä ajatuksellä, että "ensi vuonna kyllä ehtii". No, ei meillä tänä vuonna ollut tietenkään yhtään enempää aikaa toteuttaa kaikkia suunnitelmia. Toki olemme nähneet monia paikkoja Taiwanin saarella, mutta monta jää myös näkemättä. Kaikkien kuuluisimmalle nähtävyydelle oli kuitenkin pakko järjestää aikaa. Kävin siis vihdoin eilen Taipei 101:n, maailman toiseksi korkeimman rakennuksen, huipulla. Pilvenpiirtäjän korkeus on 508 metriä ja siinä on 101 kerrosta maan päällä. Yleisö pääsee katselemaan maisemia kerroksista 89 ja 91. Hissit ovat luonnollisesti maailman nopeimmat: viidennestä kerroksesta pääsee 89. kerrokseen 37 sekunnissa. Hissien koneisto on suomalaisen Koneen valmistama.

Ylhäältä näki koko Taipein.

Korkeuksista sai hyvin käsityksen siitä, miten vuoret tosiaan kohoavat lähes keskeltä kaupunkia.

Alhaalla kuvassa on työpaikkani Taipei Medical University.

Pilvenpiirtäjän sisällä on 660 tonnia painava "pallo", joka toimii vastapainona taifuunin tai maanjäristyksen sattuessa.

Näkyvyys ei ollut täydellinen hieman sumuisen ilman takia, mutta ihan kohtuullinen kuitenkin.

Sunnuntaina vietimme varsin kulttuurintäyteistä päivää. Borek oli avustajana kiinalaisessa oopperassa, joten pyörimme teatterin takahuoneessa koko päivän seuraamassa näyttelijöiden valmistautumista. Kokemus oli todella mielenkiintoinen, vaikken itse oopperasta ymmärtänytkään mitään. Käsittääkseni paikallisetkaan eivät saa siitä juurikaan tolkkua, elleivät ole perehtyneet tarkemmin pekingiläisen oopperan saloihin.

Borek esitti oopperassa vartijaa ja hänellekin laitettiin täysi maski päälle.

Aikamoinen muodonmuutos, vaikka kyllä yleisö varmaan tunnisti Borekin vielä ulkomaalaiseksi.

Itse esitys kesti yli kolme tuntia, eikä väliaikoja pidetty. Olin todella tyytyväinen, että olin takahuoneessa enkä yleisön joukossa istumassa. Aika olisi käynyt tooodella pitkäksi. Borekin osana oli seistä lavalla liikkumatta noin 20 minuuttia.

Ooppera ei länsimaalaiseen musiikkin tottuneisiiin korviini kuulostanut kovinkaan miellyttävältä, tämä siis varoituksena ennen videoiden katsomista.





Tänään oli viimeinen työpäiväni, joten työkaverit olivat järjestäneet pienet juhlat, joissa tarjolla oli erityisesti taiwanilaisia ruokia. Pitihän minua päästä kiusaamaan possun keuhkoilla ja pesusienitofulla vielä yhden viimeisen kerran.

Pidin vieraille pienen esityksen Suomesta, jotta osaisivat seuraavan kerran suomalaisen kohdatessaan kysyä jotain muutakin kuin "Onko siellä tosi kylmä?". Hyvänä lisänä esityksessä oli suomalaisten tehtailema promovideo Shangain maailmannäyttelyyn, joka on saatavilla myös kiinaksi. Tässä videon englanninkielinen versio.

 

Iltapäivällä vaihdettiin lahjoja työkavereiden kanssa ja räpsittiin taiwanilaiseen tapaan paljon kuvia. Yhtäkkiä koko laitoksen ihmiset tuntuivat haluavan samaan kuvaan kanssani, vaikka en ole heidän kanssaan juurikaan aikaani viettänyt. Olo oli aika helpottunut kävellessäni viimein viiden jälkeen yliopistolta bussipysäkille. Kuuden kuukauden joutilaisuus ja ajan tappaminen työpaikalla ovat vihdoin ohi ja oikea loma voi alkaa.

Huomenna pakkaan loput tavarat ja yritän myydä tai lahjoittaa ylimääräiset rojut nurkista kavereille. Perjantaina muutamme ystävän luo yhdeksi yöksi ennen lauantain lentoa Kuala Lumpuriin, Malesiaan. Sieltä tiemme vie Borneon viidakon kautta pieneen Brunein sulttaanikuntaan ja lopulta Indonesiaan Javan ja Balin saarille. Päivityksiä tien päältä on luvassa nettiyhteyksien saatavuudesta riippuen. Hyvää pääsiäistä!