Vietnam

Vietimme kiinalaisen uuden vuoden Vietnamissa vanhempieni kanssa. Matka oli oikein onnistunut, kuvat puhukoon puolestaan.

Saavuimme Ho Chi Minh Cityyn (entinen Saigon) lauantaiaamuna ja vietimme viikonlopun siellä. Alkava tiikerin vuosi näkyi katukuvassa värikkäinä koristeluina ja erilaisina patsaina. Vietnamilaisilla on siis oma versionsa kuukalenterin uudesta vuodesta. Tämä juhla, nimeltään Tet, sattuu lähes aina yhtä aikaa kiinalaisen uuden vuoden kanssa. Iltaisin skootterit valtasivat kadut, eikä autoilla ollut juurikaan toivoa päästä ruuhkien läpi. Jalankulkijana oli onneksi vähän helpompaa, vaikka katujen ylittäminen olikin usein aika haasteellista.

 
Sunnuntaina tutustuimme Chinatowniin, joka oli kyllä pienoinen pettymys. Temppelit olivat suunnilleen samanlaisia kuin Taiwanissa, hieman rähjäisempiä tosin. Emmekä edes törmänneet minkäänlaiseen uuden vuoden juhlintaan, kuten olimme toivoneet.

Maanantaiaamuna lensimme Phu Quoc-saarelle, jossa vietimme loppuloman. Saari on vielä suhteellisen tuntematon turisteille, mutta uusia hotelleja rakennetaan jatkuvasti ja paikasta ennustetaankin tulevan Thaimaan veroinen rantakohde vuosien saatossa.

Saarella asuu noin 80 000 ihmistä ja suurin kaupunki on nimeltään Duong Dong. Senkin keskusta on sen verran pieni, että kävellen pääsee helposti paikasta toiseen.

Majoituimme oikein mukavassa hotellissa meren rannalla.

Söin joka päivä mereneläviä - taatusti tuoretta.


Saarella oli sekä hieman tasokkaampia ravintoloita, että pieniä kojuja, joissa paikalliset söivät lounaansa. Kala-nuudelikeitto: 80 senttiä.


Yhtenä päivänä vuokrasimme skootterin ja ajoimme itärannikolle. Vain muutama tie saarella on päällystetty, loput ovat hiekkateitä. Hengityssuojaimet tulivat tarpeeseen punaisen tomun pöllytessä. Liikennettä oli aika vähän, tiellä kuljeskelevia lehmiä lukuunottamatta.

Saaren kuuluisin ranta, Sao Beach.


Paluumatka taittui länsirannikkoa pitkin auringon laskiessa.

Saaren pohjoisosiin tutustuimme autoillen. Kävimme viidakossa kävelyllä, pippuriviljelmillä ja erään pienemmän kylän satamassa.



Paikalliset asukkaat tuntuivat suhtautuvan elämään rennosti, riippukeinuissa makoillen.


Viimeisenä päivänä olimme laivaretkellä, johon kuului mm. snorklausta ja kalastusta. Korallit eivät vetäneet vertoja Filippiineille, mutta pienet rannat olivat kauniita. Matkalla veneelle pysähdyimme helmiviljelmillä.

Mustekalojen puhdistusta.

Lounaalla veneessä tarjottiin merisiiliä. Maku ei ole kummoinen, vaikka näistä kuulemma pyydetään kovia summia muualla maailmassa.

Tällä hetkellä olen takaisin Taipeissa töiden parissa. Enää reilu kuukausi arkista aherrusta jäljellä, sitten kuukausi reissussa ja toukokuussa paluu Suomeen. Viime viikonloppuna kävin lyhtyfestivaaleilla, joista voisin seuraavaksi kertoa blogissa.